Räyh! Minä täällä taas! Maailman eniten iso ja pelottava panieli on palannut!

Tällä kertaa palasin Riihimäeltä ja Hyvinkäältä. Kädelliseni innostui nimittäin varaamaan Lulun ja Mimmin kädellisten kanssa meille puolen tunnin uimavuoron Hyvinkään koirakylpylään. Miksi te oikein pyörittelette päitänne? Ilman muuta meillä koirillakin pitää olla kylpylät ja ilman muuta kädellisten pitää myös viedä meitä niihin!

Joka tapauksessa me aloitimme touhun niin, että komensin kädelliseni pakkaamaan auton täyteen tarvikkeita ja ajamaan sitten Kermakukkulalle, jossa Lulu asuu oman kädellisensä kanssa. Otimme myös heidät ja heidän tarvikkeensa kyytiin ja sitten köröttelimme Riihimäelle, jossa Mimmi asuu omien kädellistensä kanssa. No, mehän olimme hieman etuajassa, koska olimme Riihimäellä perjantaina klo 18:30 ja uimavuoro oli Hyvinkäällä lauantaina klo 11:00. Siksipä komensimme kädelliset lenkittämään meitä Riihimäellä, leikittämään meitä Mimmin kodin takapihalla, käymään saunassa (kädelliset haisevat todella pahalle, jos emme komenna niitä välillä pesulle) ja paijaamaan meitä koko piiiiitkän illan. Lululle piti myös piipattaa tuntien ajan sellaista ultraäänilelua, koska Lulu on välillä vähän hassu...

Me kaikki kolme koiraa nukuimme samassa pienessä huoneessa kahden kädellisen kanssa ja ainakin minä nukuin tosi hyvin omassa pedissäni. Mimmi oli myös tyytyväinen, se nukkui Lulun kädellisen kanssa samassa sängyssä. Mimmi on yhtä iso kuin Lulun kädellinen ja sänky näytti vähän ahtaalta, mutta ihan kokeilemisen ilosta hyppäsin itsekin samaan kasaan. Ilmeisesti osuin johonkin Lulun kädellisen vatsassa sijaitsevaan kipupisteeseen, koska sain äkkilähdön takaisin petiini. Lulu sen sijaan nukkui hieman huonosti, mutta kyllä sekin löysi mukavat makuupaikat. Minun kädelliseni, se kammottava punkero, mahtui nipin napin omaan sänkyynsä ja Lulu päätti mennä useampaan otteeseen ilahduttamaan häntä vierihoidolla. Kyllä siinä oli kädellinen ahtaalla, kun Lulu löi itsensä poikittain keskelle 80-senttistä sänkyä. Hihittelin sadistista hihitystä omassa pedissäni.

Lauantaina komensimme kädelliset lenkittämään meidät uudelleen, antamaan meille ruokaa ja leikittämään oikein kunnolla ennen lähtöä kylpylään. Kylpylä on aika lähellä Mimmin kotia ja kädelliset pääsivät melkein ongelmitta perille. Paikka oli täynnä mielenkiintoisia hajuja ja haukkua kuului joka suunnalta. Samoissa tiloissa on myös koirahotelli eivätkä kaikki asiakkaat tainneet olla tyytyväisiä palvelun laatuun. Hieman meidänkin kädellisiämme harmitti, kun asiakaspalvelukädellinen tuntui suhtautuvan meihin kaikkiin hieman nuivasti, mutta me koirat emme moisesta piitanneet. Me katselimme ja odottelimme uimavuoroamme.

Kun uimavuoro viimein alkoi, sekosi Mimmin pää ihan täysin. Se hyppi altaaseen ja polski kuin nitroglyseriinillä tankattu saukko. Me olimme Lulun kanssa hieman hillitympiä alkuun, mutta on pakko myöntää, että mekin taisimme lopulta vipeltää ja pulikoida aika vinhasti. Mimmi oikein itki ilosta ja me haukuimme kuin heikkopäiset. Kädellisetkin huusivat ja hihkuivat siihen malliin, että porttikielto taisi olla lähellä. Asiakaspalvelukädellisen mielestä me emme olisi pärjänneet ilman firman tarjoamaa (maksullista) uittajaa, mutta Lulu olisi purrut moiselta vieraalta veteenheittäjäkädelliseltä pään irti, joten olimme vakaasti päättäneet mennä omine nokkinemme. Mimmin johdolla me tajusimme jutun juonen hyvin nopeasti ilman ammattiauttajiakin ja hauskaa oli. Tässä pari kuvaa reissusta:

Lulu ja Mimmi kilpauinnissa. Lulu ensin maalissa, mutta Mimmillä on lisäpaino suussa.

 

Minä uimassa soolona, Mimmi kannustaa vierellä.

 

Kohta perillä! Ehdinpä samalla mulkaista kuvaajaakin häijysti. Grrrrr!

 

Mimmi on synnynnäinen vesipeto. Se olisi uinut vaikka koko päivän.

 

Lulu on hieman hillitympi uimari, mutta kyllä sekin tykkää pulikoida ja uiminen on hyväksi sen nivelrikolle.

 

Minä takaviistosta. Olen minäkin aika peto.

 

Okei, nyt Mimmi näyttää vähän pelottavalta...

 

Föönikin löytyy talon puolesta. Mimmiä kuivataan, Lulu odottaa vuoroaan.

 

Minua ei kuivattu tuollaisella metelihärvelillä! Pidin siitä huolen katsomalla kädellisiä häijysti heti kun he edes suunnittelivat moista. Onneksi kuivun muutenkin nopeasti.

 

Tässä kädelliseni pesee minun ylhäisyyttäni ja pitelee samalla Lulun hihnaa. Hormonihoito on saanut aikaan sen, että kädellinen kykenee jo suorittamaan useampia samanaikaisia koiranpalvelutehtäviä, kun miehenä ollessaan hän ei osannut tehdä kuin yhtä asiaa kerrallaan. Olisi kyllä kiva, jos tuo alkaisi joskus myös näyttää hieman enemmän naaraskädelliseltä, mutta hyvä näinkin.

Se oli sellainen reissu. Nyt olen kamalan väsynyt. Kädellinenkin on jotenkin nuutuneen oloinen. Mitäs veti äsken pitkän aamulenkin, jonka aikana kantoi minua puoli kilometriä. Kädellisen keuhkotauti on kuulemma astma. Ei tuo oikein tunnu ottavan diagnoosia vakavasti. Eikä hän ainakaan vielä ole kuollut mihinkään kammottavaan astmajuttuun, joten ruoansaantini on ilmeisesti turvattu. Hieman kyllä harmittaa, ettei kädelliseni aio antaa minua pois astman vuoksi, kuten monet muut tuntuvat tekevän. Nettihän on täynnä sellaisia "annetaan koira astman/perheenlisäyksen/pitovaikeuksien vuoksi"-ilmoituksia. Harmi, että minulle on sattunut sellainen kädellinen, joka ei luovu koirastaan pikkujutun takia. Olisi varmasti mielenkiintoista vaihtaa kädellistä.