Nyt se sitten iski. Flunssa nimittäin. Syykin on selvillä. Viime lauantaina kävin erään pitkänhuiskean neitokaisen kanssa Askola-areenalla katsomassa Jonne Aaronin keikan ja siinä väentungoksessa pääsi paha ilkeä pöpö loikkaamaan jostain ihmisraukasta minun helteiden heikentämään teräshenkilönkehooni. Flunssahan iskee herkimmin juuri syksyllä, kun kuukausia jatkuneet helteet ovat saaneet pöpöt sikiämään ja samalla heikentäneet ihmisten vastustuskyvyn minimiin. Koko ihanaisen talven saamme sitten kärsiä kesän tekosista. Jos olisi pakkasta ympäri vuoden, ei pöpö kasvaisi eikä räkä valuisi.

Jonne Aaron esiintyi muuten vallan tyylikkäästi, vaikkakin kitaran rikkominen oli sellaiselle jäätyneelle pulkannarulle melkein ylivoimainen urakka. Onnistui sekin kuitenkin lopulta ja yleisö sai säpäleet nenilleen, kuten kunnon iskelmäkonsertissa kuuluukin. Täytyy myöntää, että poika osaa vetää tunteella. Hieman rohkenin olla skeptinen sen suhteen, kuinka pieniin Barona-areenan kaltaisiin esiintymislavoihin tottunut laulajapoika pärjää Askola-areenan kaltaisessa mammuttihallissa, mutta hienostihan se sujui. Kaikilla oli hauskaa. Pitkänhuiskea seuraneitinikin oli niin vaikuttunut, että häneltä menivät melkein jalat alta. Kenkien korot häneltä menivätkin, joten sain kävellä takaisin sen tutun puolitoistametrisen taskurakettiystäväni kanssa.

Ensi kuussa samalla areenalla esiintyy Katri Helena ja minua odotellaan jälleen paikalle.

Flunssa on ollut sen verran ryhdikäs, että jouduin eilen peräti alentumaan kuuden tunnin sairauslomaan. Kävin vain pyöräyttämässä sahat käyntiin ja palasin sitten kotiin vapisemaan. Lara oli täydessä unessa sängyn uumenissa, tyynyistä kasaamansa vartiopoteron keskellä, ja se katsoi minua perin kummissaan, kun ilmestyin kesken päivän kotiin. Eipä minusta ollut sille paljoakaan iloa, tuuppasin sen vain sivummalle ja rojahdin sänkyyn itsekin. Tänään menin sitten urheasti taas töihin, mutta päätin välttää fyysisiä työsuorituksia ja raivata isolla pyöräkuormaajalla hieman soramontun pohjalta raakakiviä pois, jotta pääsemme täyttämään montun ja siten laajentamaan pihaa. Puolen tunnin riehumisen jälkeen sain räjäytettyä koneesta renkaan. Olisi siis kannattanut tulla ihan kiltisti kotiin potemaan...

Muutenkin minun kannattaisi viettää nyt aikaa kotona, kun talvi menee reissaamiseksi. Marraskuussa menen käväisemään Berliinissä ystäviäni moikkaamassa. Tällä kertaa teen reissun yksin. Liput on jo ostettu ja paikallisessa jääkaapissa odottaa kuulemma pizza, jonka ehtoisa emäntä valmisti joskus elokuussa. Toiset menevät Berliiniin juhlimaan tai ihastelemaan komeaa kaupunkia, minä menen sinne syömään rantasalmelaista homepizzaa.

Koska Berliini on niin kiva kylä, menen sinne myös joulukuussa. Silloin tosin vain välilaskun ajaksi matkalla Krakovaan. Miksi Krakovaan? Se on taas näitä juttuja, joihin joudun nykyään aika usein. Katsoin nimittäin jokunen viikko sitten tuolla Askolan kirkonkylällä sijaitsevassa asunnossa keskitysleiriin sijoittuvaa elokuvaa, kun asunnon omistaja tuumasi, että "hei, mehän mennään talvella Auschwitziin!" No, me sitten menemme joulun alla Auschwitziin, joka siis sijaitsee Krakovan lähellä. Niin että iloista joulua vain, täällä Auschwitzissa on aika viileää, mutta tuolla Birkenaun puolella on kuulemma uuni lämpimänä... No joo, huonoa huumoria, mutta matkasta tulee varmasti vaikuttava. Krakova on upea kaupunki, hotellihuone on viimeisen päälle tyylikäs ja keskitysleirivierailu saattaa tuoda terveellisen kontrastin edessä olevaan joulumässäilyyn.

Joulumässäilyä pitäisi kai muutenkin rajoittaa. Jännäprojekti on etenemässä ja se vaatii painonpudotusta. Tällä hetkellä ei edelleenkään voi sanoa mitään varmaa, mutta jos osaan yhtään lukea rivien välistä, on minulla paljon paremmat mahdollisuudet päästä varsinaisen projektin kimppuun kuin olen koskaan osannut uskoakaan. Varmempaa tietoa tulee kuitenkin vasta joskus keväällä, ainakin siihen asti saan siis jännittää.

Sivujännäprojekti, tämä toiminimi siis, on myös edelleen hengissä. Olen jopa tehnyt ihan oikeaa rahaa toiminimellä! Jo yksin Pekka Peräkärry on tuonut useita kymmeniä euroja veronalaista tuloa ja huomenna tulee lisää, kun Peksu lähtee paikallisen herrasmiehen Kian perässä Lempäälään hakemaan lämminverivarsaa. Vai oliko se lämminvesivaraaja...? Tällä vauhdilla olen täysiverinen riistäjäkapitalisti jo ennen seuraavaa jääkautta!

Lara puolestaan elää leveästi. Se alkaa pikkuhiljaa tottua siihen, ettei minun kanssani saa mitään hauskaa leikkiä pystyyn, joten se tyytyy varastamaan minulta sängyn. Minulla on 140cm leveä vuode ja Lara käyttää siitä yleensä 120cm. Larahan täyttää kohta kaksi vuotta ja sitten se on iso tyttö. Jos se jo pienenä tyttönä vie melkein koko sängyn, miten paljon tilaa se tarvitseekaan isona? Jos minä veisin suhteessa yhtä paljon tilaa kuin tuo pieni prinsessa, tarvitsisin melkein 20-metrisen sängyn. No, ehkäpä minä saan jännäprojektin myötä niin paljon lisää ulottuvuutta, että joudun hankkimaan lentotukialuksen vuoteekseni ;)