Koko tammikuun on vituttanut kuin pientä oravaa. Tänään alkoi viimein tuntua valoisammalta. Varasin lääkäriltä ajan tuolle kirotulle kantapäälle, joka on kipuillut 2-3 kuukautta, ja kipu lieveni heti kun suljin puhelimen. Illan mittaan vitutus laantui niin paljon, että jaksoin viimein rymytä hieman paremmin tuon Larankin kanssa. Iltalenkillä rymyäminen jatkui ja pentu oli seitsemännessä taivaassa. Minuakin alkoi jo melkein hymyilyttää sen lumipaakkujahti.

 Sitten Lara loukkasi jalkansa kesken parhaan ilonpidon. Ihan tasaisella tiellä. Yhtäkkiä neiti parkaisi ja rupesi ontumaan.

 Enää ei hymyilytä. Opinpahan taas, että maailma on paska paikka ja jokainen iloinen sekunti kuitataan viikkokausien vitutuksella.

 Nyt Lara haluaisi taas touhuta. Se ontuu selvästi edelleen, mutta ilmeisesti vamma ei ole paha, kun se antaa väännellä jalkaansa ja kävelee ihan mielellään. Mutta ei tuon kanssa uskalla ihan heti lähteä pitkälle lenkille. Ja juuri tällä viikolla olen alkanut kävellä vähintään kymmenen kilometrin päivätaipaleita paskasta kantapäästä piittaamatta, koska koira on niin helvetin reipas ja sitkeä ja itse tarvitsen lisäliikuntaa. Nyt Lara joutuu odottamaan yksin kotona, jos aion harrastaa liikuntaa kahden tunnin päiväannoksina. Se reppana on muutenkin liikaa yksin ja nyt, kun olen ollut alamaissa päiväkausia, se ei ole saanut riemuannostaan edes silloin kun olen ollut kotona. Elämä vittuilee kuin sinkkiämpäri niin minulle kuin koiraparallekin.

 Uusi vaatekaappi pitäisi kasata. Ei ole pätkääkään motivaatiota. Jaksan miettiä sitä kaksi minuuttia päivässä, teen sitten minuutin jotain käytännön toimenpidettä ja puran sitten vielä parin minuutin ajan edellisen päivän perseelleen menneitä toimenpiteitä. Ehkä saan sen pystyyn juhannukseen mennessä. Tai sitten tunaroin koko homman ja pääsen kasaamaan pihalle lastulevyjuhannuskokon. Mutta juuri tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa. Vihaan tätä paskamaailmaa liikaa viitsiäkseni välittää jostain kusisesta mööpelistä.

 Posti toi tänään paketillisen vaatetta. Kuudesta vaatekappaleesta viisi oli epämustia. Olen huolissani itsestäni.