Tämä tarina ei sitten ole siitä iloisimmasta päästä!

Mies herää tällä kertaa olohuoneen matolta. Kolmannella yrityksellä hän pääsee istuvaan asentoon ja päättää jäädä hetkeksi siihen keräämään voimia. Päätä särkee ja suussa maistuu kissanpaska. Mies huutaa Naiselle, jotta tämä toisi olutta. Vastausta ei kuulu. Mies kiroaa Naisen laiskuutta, mutta on liian heikossa hapessa kyetäkseen tekemään mitään konkreettista, joten hän tyytyy ensi hätään juomaan tyhjäksi olohuoneen pöydällä olevia vajaita tölkkejä. Yhteen on tumpattu tupakka. Vatsassa vellova väljähtynyt olut päättää protestoida kammottavaa makua nousemalla takaisin ruokatorveen ja sitä kautta suuhun. Tämä saa Miehen kampeutumaan jaloilleen ja hakeutumaan horjuvin jaloin kohti vessaa.

Matkalla Mies näkee Naisen. Tämä makaa keittiön lattialla. Nyt ei ole kuitenkaan aikaa ryhtyä komentamaan laiskaa akkaa ylös, vaan pitää ehtiä pöntölle. Mies ei ehdi. Oluen ja makkaraperunoiden seos läjähtää vessan kynnykselle. Koira kurkkii säikähtäneen näköisenä eteisestä, muttei uskalla päästää ääntäkään. Se on jo tehnyt tarpeensa eteisen nurkkaan. Olisihan se sisäsiisti, mutta kukaan ei ole päästänyt sitä ulos sitten edellisen aamun. Nyt se tietää saavansa Mieheltä selkäsaunan heti kun tämän hikinen sukka osuu lammikkoon.

Mies pääsee viimein pöntölle ja tekee loput tarpeensa. Normaalisti hän lukisi pöntöllä Aku Ankkaa puolisen tuntia, mutta nyt on niin armoton jano, että pitää päästä jääkaapille mahdollisimman pian. Vessapaperi on lopussa, mutta nurkassa olevassa pyykinkuivaustelineessä roikkuva Naisen T-paita ajaa saman asian. Oppiipahan ostamaan paperia seuraavalla kerralla, kun kauppa-auto käy maitolaiturilla. Pönttö jää vetämättä, kun Mies kiirehtii keittiöön. Hän on kompastua lattialla makaavaan Naiseen. Hassussa asennossa retkottavan pään vieressä on verilammikko. Mies muistaa riidelleensä yöllä Naisen kanssa, muttei saa mieleensä riidan aihetta. Naisen syytä se kuitenkin oli, siitä Mies on vakuuttunut. Hän ei vaivaudu tutkimaan Naisen vointia. On se siitä aina ennenkin noussut. Mies vilkaisee rystysiään samalla kun ryystää kylmää olutta. Komeat jäljethän tappelusta on jäänyt. Nyrkin on täytynyt osua hampaisiin. Kyllä nyt on Timppa kateellinen, kunhan Mies pääsee esittelemään taisteluarpiaan Kuppilassa.

Puhelin soi. Se on Timppa. Siinä maha missä painitaan. Taustalta kuuluu puheensorinaa, josta Mies päättelee Timpan olevan jo Kuppilassa. Timppa selittää innoissaan, että tänään on viimein hyvä tilaisuus antaa Somalille selkäsauna. Somali on kuulemma ensimmäistä kertaa yksinään yövuorossa Huoltamolla. Timppa kehottaa Miestä ottamaan pesäpallomailan mukaan, sillä iltasella pidetään hauskaa. Jussikin lupasi osallistua talkoisiin. Mies hymyilee itsekseen. Timpassa riittää puhtia. Mieleen muistuvat vanhat reissut. Etenkin se kerta, kun Mies ja Timppa murjoivat Kurdin sairaalakuntoon tämän omassa taksissa. Ja tietysti ne monet matkat naapurikuntaan, jossa on annettu Suomenruotsalaiselle isän kädestä. Timppa oli kaverina myös silloin, kun Albaani, paikallinen lääkäri, sai koulutusta. Albaani kehtasi väittää Miehen ja Naisen lapsettomuuden johtuvan Miehen ryyppäämisestä, tupakoinnista, ylipainosta ja impotenssista, vaikka syynä ihan selvästi oli se, että Nainen oli maho ja niin ruma, ettei Mies saanut uljasta miehuuttaan heräämään. Samana iltana Timppa oli pidellyt Albaania samalla kun Mies oli mätkinyt tätä sorkkaraudalla. Albaani on kuulemma vieläkin koomassa. Miestä naurattaa. Olut, hauskat muistot ja Timpan uutiset piristävät kovasti.

Ennen puhelun lopettamista Timppa kertoo vielä nähneensä Kirkonkurvissa pitkätukkaisen miehen. Kyseessä on takuulla sivari tai ihka aito homo. Kenties kumpaakin. Mies kiroaa kovaan ääneen. Pitkätukka hakataan heti kun saadaan kiinni! Mutta kumihanskat pitää ottaa mukaan siltä varalta, että tyyppi on homo. Homoilla on AIDS. Inhottavia otuksia. Mies ja Timppa sopivat tapaamisesta Kuppilassa ja lopettavat puhelun.

Mies vetää takin niskaansa ja katsoo lompakkoaan. Se on tyhjä. Perkeleen Nainen ei ole hoitanut lehmiään kunnolla ja maitotili on jäänyt pieneksi. Luulisi nyt pystyvän lypsämään parikymmentä kantturaa, vaikka jalka onkin paketissa.  Mies itse on eläkkeellä. Mystinen selkävaiva. Se ei tietenkään estä painimaaotteluita rantaruotsalaisten ja ryyppykavereiden kanssa, mutta töissä selkä menee aina jumiin. Mies kaivaa Naisen käsilaukusta pari viisikymppistä. Nainen ei vastusta ajatusta, makaa vain edelleen hiljaa keittiön lattialla. Pitää mykkäkoulua, vaikka pitäisi olla laittamassa Miehelle aamupalaa. Onneksi jääkaapissa on lenkkimakkaraa ja pari tölkkiä olutta. Niiden voimalla pääsee kyllä Kuppilaan asti.

Eteisessä mies astuu lammikkoon. Koira perhana! Mies potkaisee summamutikassa ja osuu kuin osuukin koiraa kylkeen. Ulahdus saa hymyn nousemaan Miehen huulille. Oppiipahan rakki tavoille.

Ulkona paistaa aurinko. Navetasta kuuluu lehmien mylvintää. Nainen on ruokkinut ne viimeksi edellisenä iltana ja nyt kello on jo 13:30. Mies tuhahtaa halveksivasti. Nainen ei sitten yhtään piittaa eläinparkojen kärsimyksistä. Miehellä ei ole aikaa hoitaa karjaa, on kiire Kuppilaan. Mies kiipeää autoonsa ja avaa oluen. Matkaa on vain kymmenen kilometriä, ei se haittaa vaikka matkalla pari kaljaa juokin.

Auton ikkunoissa komeilevat edelleen Perussuomalaisten vaalimainokset, vaikka "Jytkystä" on kulunut jo kuukausi. Mies haluaa säilyttää ne muistona siitä päivästä, kun Suomesta tuli parempi paikka.

-----------------------------------------

Tavoistani poiketen kirjoitin fiktiota. Tämä tarina on kunnianosoitus suomalaiselle medialle, joka on opettanut minulle kaiken Perussuomalaisista. Me kaikki persuja äänestäneet olemme median mukaan Miehen kaltaisia. Hyvä me!

Samalla pyydän anteeksi sitä, että olen itse ollut huono persu. En ole hakannut yhtäkään maahanmuuttajaa, en piessyt yhtäkään suomenruotsalaista enkä tappanut ensimmäistäkään homoa, vaikka median mukaan jokaisen itseään kunnioittavan persun kuuluisi niin tehdä. Itse asiassa olen kauhukseni havainnut olevani huomattavasti suvaitsevaisempi maahanmuuttajia kohtaan kuin moni itseään esimerkiksi demariksi tai kokoomuslaiseksi kutsuva, tulen oikein hyvin toimeen suomenruotsalaisten kanssa vaikken heidän äidinkieltään osaakaan ja vaikka pakkoruotsia vastustankin, ja kaiken huipuksi olen usein löytänyt itseni puolustamasta seksuaalivähemmistöjen oikeuksia etenkin kiihkouskovaisten hyökkäyksiä vastaan. Olen epäkelpo yksilö, surkea persu, ainakin jos medialta kysytään. Mikä pahinta, meitä epäkelpoja persuja on paljon enemmänkin. En minä ole ainoa.

Maahanmuuttovastaisuus tai homojen oikeuksien polkeminen ei ollut kannustimenani, kun valitsin puoluetta, vaikka media tuntuu olevan sitä mieltä, että jokaisen persuja äänestäneen unelmana on uusi Natsi-Saksa. Pakkoruotsia vastustan, mutta vapaaehtoista ruotsinopiskelua kannatan ilomielin. Jos joku näistä asioista huolimatta haluaa nähdä minut hirviönä, niin ihan vapaasti minun puolestani.

Aika näyttää, mitä äänestän jatkossa. En minä loppuikääni persu ole. Minun tavoitteeni persuna on nyt saavutettu, kun kolme suurta ovat saaneet haastajan ja poliittista kenttää on tuuletettu.  Uusia tarjouksia ja haasteita otetaan vastaan :)