Olen kovin pahoillani, että olen mitä julmimmalla tavalla hyljeksinyt sinua viime päivien aikana. Puolustuksekseni sanottakoon, että syynä törkeään välinpitämättömyyteeni on ollut se, että rakas nettiselaimeni, tuo komea ja uljas Firefox, poisti jonkin elintärkeän lisäosansa, joka oli välttämätön Vuodatuksen kojelaudalle kirjautumisen kannalta. Jokainen yritys aiheutti vain sen, että koko Firefox pimeni tyystin ja tipahdin ulos koko internetin ihmeellisestä maailmasta. Nyt yritän kiertää tuon ongelman kirjautumalla Vuodatuksen sivuille toisen selaimen avulla. Kyllä, minulla on noita selaimia useampikin, mutta kun nuo toiset tuntuvat niin kovin ankeilta sen jälkeen kun olen parin vuoden ajan harrastanut yleissivistävää ja joskus hieman viihdyttävääkin nettisurffailua tyylikkäällä ja helppokäyttöisellä Firefoxillani.

 

Nykyään en enää suhtaudu Firefoxiin ihan yhtä rakastavasti kuin ennen…

 

Jaa, että mitäkö minulle on tapahtunut viime aikoina? Ei mitään ihmeellistä. Tuo iso pyörösaha, joka päätti heittäytyä käyttökelvottomaksi pari viikkoa sitten, tuli viime perjantaina jälleen käyttökuntoon. Minähän tietysti nostin suurella innolla koko hallin täyteen sahattavaa ja laitoin sahan laulamaan. Hieman outoa tärinää se piti alussa, mutta kuvittelin syypääksi runkoon juotettuja uusia timanttisegmenttejä. Oletin tärinän laantuvan ja lisäsin vain syöttöä pikkuhiljaa päivän mittaan. Puoli neljältä iltapäivällä, kun minun piti siirtyä jo kotisohvalle viikonlopun viettoon, saha hyppi kuin kofeiiniyliannostuksen saanut Duracell-pupu. Puoli viiden aikaan soitin asian tiimoilta Führerille ja joskus viiden tienoilla tulimme siihen tulokseen, ettei sillä kirotulla rakkineella kannattanut yrittääkään sahata ennen kuin vähintään yksi asiantuntija oli antanut lausuntonsa.

 

Sahan aiheuttaman masennuksen vallassa huristelin välittömästi lähikauppaan, ostin laatikollisen olutta ja kietaisin sen huiviini. Seuraavana aamuna minulla oli tietysti krapula, kuten asiaan kuului. Ja mikäpä piristäisi krapula-aamua paremmin kuin työleiriltä tuleva puhelinsoitto? No ei mikään! Führer se sieltä soitteli ja ilmoitti hankkineensa kahdeltakin asiantuntijalta viisaat lausunnot, joiden mukaan sahan sai laittaa käymään hyvin pienillä syötöillä. Ongelmana oli se, ettei Führer ollut käynnistänyt kyseistä härveliä viime juhannuksen jälkeen ja minun piti selittää puhelimessa tarvittavat toimenpiteet. Viime juhannuksena kävi ihan samalla tavalla, paitsi että tällä kertaa olin kotona krapulassa enkä yli neljänsadan kilometrin päässä Kontiolahden S-marketissa (vai oliko se K-kauppa…) kokonaan valvotun yön ja miljoonan oluen aiheuttamassa kahdeksan promillen jurrissa.

 

Ei, älkää nyt luulko että minä olen koko ajan kännissä kuin käki! Führer vain sattuu soittamaan ja kyselemään sahankäynnistysneuvoja aina silloin kun minulla on ollut pahennusta herättäviä harrastuksia…

 

Viikonlopun surkean hitaan kihnuttamisen jälkeen saha on toiminut sangen mainiosti. Olen silponut sillä kaksikin isoa käikälettä päivässä. Erehdyin jo hetken ajan ajattelemaan, että “nyt menee hyvin!” Sillä samalla sekunnilla toisesta sahasta sekosi pöytä. Sellainen hieno viritelmä, jonka päälle kivi nostetaan ja joka kääntyy 360 astetta pienestä nupista vääntämällä. Tällä kertaa se perhana ei kääntynyt asteen puolikastakaan. Minulta menivät hermot. Tulin sanoneeksi aika monta sellaista sanaa, jotka maksoivat minulle rakkaan taivaspaikkani. Tai olisivat maksaneet, ellen olisi menettänyt kyseistä luontaisetua jo ajat sitten muiden vastoinkäymisten yhteydessä. Minulle on tätä nykyä varattu sellainen ruosteinen ja kitisevä heteka kellarikerroksen puolelta. Hyvä puoli asiassa on se, ettei minun tarvitse viettää ikuisuuttani yläkerrassa paavien ja muiden pedofiilien kanssa…

 

Mutta joo, takaisin työmurheisiin. Samaan aikaan sahan pöydän sekoamisen kanssa joku kirottu Remontti-Reiska päätti, että hänen oli pakko saada tilaamansa 12 neliömetriä puolikasta harmaata noppakiveä tunnin päästä. Minun piti siis jättää sahan rassaaminen Sami the Logistiikkapäällikön huoleksi ja mennä giljotiinille rouskuttamaan täysikokoisia noppakiviä puolikkaiksi. Tietysti giljotiini oli siinä kunnossa, johon se joskus viime syksynä oli jäänyt toveri Aleksein jäljiltä, ja Aleksei on joko harvinaisen persjalkainen mies tai sitten hän on vain ollut liian laiska siivoamaan koneen eteen kertyneen roskakasan pois. Giljotiinin pöytä on nykyään suunnilleen samalla tasolla kuin rakkaat genitaalini ja kun koneella pitää rouskuttaa jotain tarkempaa työtä, kuten esimerkiksi 10x10x10-senttisiä noppia keskeltä halki, joudun kumartamaan konetta melkein yhtä syvään kuin islaminuskoiset lähimmäisemme Allahiaan. Asento on työskentelyn kannalta äärimmäisen ikävä. Sellaisessa perhanan linkussa minun piti sitten pilkkoa 540 pientä kivikuutiota. Olin onnesta mykkyrällä! Samalla tulin toivottaneeksi toveri Aleksein siihen samaan paikkaan, jossa itse tulen viettämään ikuisuuteni.

 

Kun riehaannuin tuossa aiemmin jo kertomaan mielipiteeni katolisista kirkonmiehistä ja heidän seksuaalisista taipumuksistaan, niin laitetaan tasapuolisuuden nimissä tähän loppuun myös pientä piruilua muslimikiihkoilijoille. Juuri äskettäinhän nuo perkeleen pellet uhkasivat taas murhata joitakin sellaisia ihmisiä, jotka olivat uskaltautuneet naureskelemaan heidän palvomalleen ihmiselle, siis profeetta Muhammedille. Tässä teille siis ihan oma Muhammed-pilapiirrokseni:

 



Tarkoitukseni ei koskaan ole loukata islaminuskoisia sen enempää kuin minkään muunkaan uskontokunnan edustajia. Muslimikiihkoilijoiden murhauhittelut vain ärsyttävät minua suunnattomasti. Jos jokin hihhulilauma katsoo oikeudekseen uhkailla ihmisiä murhalla, on meillä oikeus loukata noiden tyyppien pyhiä arvoja. Pyydän anteeksi, että tulin samalla loukanneeksi myös asiallisten muslimien arvoja. Loukkaus oli kuitenkin osoitettu kiihkoilijoille, ei kenellekään muulle. Olen valmis loukkaamaan myös kristittyjen, juutalaisten ja vaikkapa hindulaisten kiihkoilijoiden pyhiä asioita, mikäli katson sen tarpeelliseksi. Olen nyt sen verran huonolla tuulella, ettei minua tarvitse paljoakaan usuttaa pyhäinhäväistyksiin.

 

Muhammed-pilakuvakohu lähti käyntiin muutamasta jokseenkin harmittomasta ja suhteellisen mauttomasta kuvasta, mutta pieni lauma kiihkoilijoita sai siitäkin aikaan ison rähinän. Tuollaisiin mauttomuuksiin pitää suhtautua terveen ylenkatseellisesti eikä nykäistä välittömästi sitä perhanan hernettä nenään. Jos tuolla jossain on Allah, niin kyllä Hän hoitaa sen rankaisupuolen. Jos jätkä kerran on oikein ylijumala, niin eiköhän tuolta onnistu parin koiranleuan toimittaminen Helvettiin ihan helposti.

 

Tulipa vihamielinen kirjoitus. Tilasin itselleni Inkvisition kaunat haukkumalla katolisia kirkonmiehiä pedofiileiksi, muslimipiireissä teroitellaan sapeleita pääni menoksi ja eiköhän Suomen yltiökorrekti hallintokin laadi jo syytteitä uskonrauhan rikkomisesta ja ties mistä…