Kaikkihan tuntevat Auringon. Kyseessähän on siis se ylikehittynyttä appelsiinia muistuttava pallo, joka sijaitsee Linnunradan laitamilla ja jota meidän asuttamamme Tellus-niminen pikkuinen kivikuula kiertää seitsemän muun planeetan, lukemattomien asteroidien, miljoonien komeettojen, muutamien luotaimien ja erinäisten tuntemattomien kohteiden kanssa. Voisi luulla, että Aurinko on pelkkä tunteeton ja ajattelukyvytön fuusioreaktori, joka vain sylkee avaruuteen lämpöä ja säteilyä. Näin ei kuitenkaan ole! Aurinko on häijyäkin häijympi pikku pentele, jonka olemassaolon ainoa tarkoitus on tehdä ihmisen elämästä ikävää!
Tänä aamuna Aurinko osoitti jälleen pirullisuutensa. Aamulla oli pakkasta sellaiset mukavat 24 astetta, joka on kyllä miellyttävä ilma minulle, mutta esimerkiksi tämä nykyajan vesi on niin heikkoa tavaraa, että se kelvoton jäätyy jo nollan tienoilla. Koska kivien sahauksessa tarvitaan vettä ja vesi ei pysy sulana pakkasessa, joudumme yleensä raikkaammilla keleillä pitämään sahojen ovet mahdollisimman tiiviisti kiinni ja tekemään paljon ylimääräisiä temppuja jäätymisen estämiseksi. Olihan keli toki suhteellisen rapsakka tällä kertaa, mutta arvelin Aurinko-ystäväisemme auttavan meitä suloisilla säteillään niin, että ilma olisi lämmennyt nopeasti eikä meidän olisi tarvinnut pitkään pelleillä ovien sun muiden kanssa. Mutta kuinkas kävikään? Auringon, tuon joutavan pikku perkeleen, olisi pitänyt nousta taivaanrannan yläpuolelle juuri samoihin aikoihin kun me avasimme ovet ensimmäistä kertaa. Mutta eipä sitä vain näkynyt. Ilma oli vielä työmatkan aikana aivan kirkas, mutta melkein heti töiden alettua rakas Aurinkomme kiskaisi jostain kätköstä eteensä paksun pilviverhon, jonka takana se sitten kyyristeli ja naureskeli sadistista naurua oranssiin partaansa. Lämpötila pysyi miinus miljoonassa ja meidän hommamme menivät persiilleen. Joka ikinen kivilava jäätyi heti kun ne otti sahalta ulos, keventimestä napsahti letku poikki sen menetettyä elastisuutensa pakkasen takia ja teletrukissa oli pirun kylmä istua ja katsella, kuinka Jari the Kakkossahuri nosteli niitä toisiinsa kiinni jäätyneitä viisikymmenkiloisia kivenmurikoita käsin sahauslavoilta kuormalavoille.
No joo, en minä oikeasti istunut teletrukissa katselemassa toisen työskentelyä...
Entä mitä tapahtui sitten, kun ilma viimein lämpeni huolimatta Aurinko-kullan ilkeästä pikku tempusta? No Auringonkutale tuli tietysti esiin pilven takaa ja yritti tarmokkaasti häikäistä onnettomien kivimiehenretaleiden verestävät silmät! Aivan varmasti tuo taivaallinen terroristi pommitti meitä vielä häijyillä UV-säteilläkin niin, että saamme kiukkuisen version ihosyövästä sillä samalla sekunnilla kun pääsemme viimein eläkkeelle joskus vuonna 2377. Ei sen pirulaisen olisi enää silloin tarvinnut lämmittää, kun oli jo valmiiksi lämmin! Olisi perhana lämmittänyt aamulla, kun sitä olisi tarvittu! Tuo oli täysin harkittua. Aurinko ei takuulla ole pelkkä aivoton tulipallo, vaan se kykenee harkittuun häijyyteen. Se on ollut olemassa pian viisi miljardia vuotta eikä koko tuona aikana ole paistanut varmaan kertaakaan sellaiseen aikaan, että siitä olisi ollut oikeasti hyötyä. Miksei se paistanut silloin, kun kompuroin aamukolmelta makuuhuoneesta vessaan suorittamaan erittäin pikaista suolentyhjennysoperaatiota heikkolaatuisen jauheliha-aterian jälkeen? Miksei se paistanut sinä pilkkopimeänä iltana, kun ajelin pitkin multialaista kinttupolkua valottomalla polkupyörällä kohti kotiani ja erään talon pihasta hiipi aivan pyöräni viereen ilkikurinen piski, joka alkoi yhtäkkiä haukkua siitä puolen metrin päästä sen verran reteästi, että sydänparkani pysähtyi puoleksi minuutiksi? Miksei se valaissut tietäni, kun jahtasin sitä hekottelevaa koiraeläintä puoli kilometriä verinen kosto mielessäni? Oli hieman pelottavaa ajaa urku auki pilkkopimeää tietä ainoana suunnistusvälineenä edellä juoksevan koiran askelten ääni... Ei, Aurinko ei todellakaan paista silloin kun sitä tarvittaisiin. Se paistaa vain keskellä kesää, silloin kun on jo valmiiksi helvetillisen kuuma, tai sitten kevättalvella päiväsaikaan, kun on muutenkin ihan tarpeeksi kirkasta.
Minun ehdotukseni on seuraavanlainen: Ihmiskunnan tulee sanoa lämpö- ja valosopimuksensa irti tuollaisen kelvottoman päivätähden kanssa ja pyytää tarjous joltain muulta tähdeltä. Proxima Centauri sijaitsee vain reilun neljän valovuoden päässä meistä ja se olisi huomattavasti pienempi kuin Aurinko. Saisimme siltä varmasti ihmisläheisempää palvelua eikä se häikäise eikä hiosta alkuunkaan niin pahasti kuin tämä nykyinen palveluntarjoajamme. No joo, ehkä täällä olisi silloin pimeämpää ja kylmempää, mutta kylmäähän täällä on nytkin, kun tuo kirottu Aurinko ei suostu lämmittämään silloin kun lämmitystä tarvittaisiin, eikä tuolla ulkona nytkään kovin valoisaa ole vaikka kello on vasta yhdeksän illalla. Olen siis ehdottomasti auringonvaihdon kannalla!
Tai ehkäpä Kuu voisi ottaa Auringon paikan. Sehän valaisee usein Maapalleroistamme juuri yöllä, kun on pimeää. Yöllähän sitä valoa tarvitaan eikä päivällä, jolloin valoa riittää muutenkin. Kuu paistaa toki päivälläkin, mutta se ei häikäise eikä hiosta. Kuu ei myöskään aio muuttua vanhetessaan punaiseksi jättiläiseksi eikä nielaista koko Tellusta sen jälkeen kun on ensin korventanut kaiken elämän pois tältä suloiselta pikku palloltamme.
Lopuksi hieman vakavaakin asiaa. Luin tänään Hesarin nettisivuilta uutisen miehestä, joka oli sitonut kahdeksanvuotiaan tyttärensä teipillä, koska ei pitänyt tämän käytöksestä:
"Hovioikeuden mukaan tekoa ei voi pitää törkeänä vapaudenriistona muun muassa siksi, että paikka oli tytölle tuttu eikä tekoon liittynyt väkivaltaa tai sillä uhkailua."
Voi jumalauta! Jätkä ei saanut tuosta mitään rangaistusta. Samaan aikaan arvon herra Teippimestarille annettiin kyllä lyhyt ehdollinen tuomio (joka on yhtä paljon kuin ei yhtään mitään) erilaisista väkivaltarikoksista, jotka kohdistuivat samaan tyttöön, mutta sitomista ei pidetty ensinkään pahana tekona. Ajatellaanpa ihan pikku hetki loogisesti. Tyttö on siis saanut isältään selkäsaunoja ja joutunut uhkailujen kohteeksi ennenkin. Sitten isä sitoo tytön teipillä ja jättää tämän tuntikausiksi virumaan kylppärin lattialle. Mitäs luulette, mahtaako tytöllä olla turvallinen olo, vaikka paikka olisi miten tuttu? Jos kerran nyrkki on viuhunut ennenkin ja nyt ei ole edes pienintä toivetta päästä pakenemaan? Kyllä tuota voisi minun mielestäni kutsua vähintäänkin törkeäksi vapaudenriistoksi. Tuo kusipää pitäisi sitoa pakkopaitaan ja tuupata samaan selliin 2,5-metrisen ja 150-kiloisen, homoseksuaalisuuteen ja väkivaltaisuuteen taipuvaisen huumehörhön kanssa. Oppisi ehkä tavoille.
Siinä vielä lisää lukemista suomalaisten lasten iloisesta ja huolettomasta elämästä:
Kommentit