Tänään oli kamalan kylmä päivä. Huikeat viisitoista astetta pakkasta. Ei se tosin minusta ollut kovinkaan raju pakkanen, mutta kaikenlaisten koneiden ja työkalujen mielestä kyllä. Joskus hamassa lapsuudessa viisitoista astetta oli melkein suojakeli eikä se nytkään tunnu vielä erityisen kylmältä, vaikka täällä etelässä meren läheisyys joskus tekeekin siitä hieman purevamman tuntuista. Ihan kelpo työkeli joka tapauksessa. Tai ainakin olisi ollut, mikäli vehkeet olisivat toimineet. Laitetaanpa vastoinkäymisiä jonkinlaisen listan muotoon:

1. Konehallin lämmityslaite. Konehallissamme on uljas ameriikkalainen jäteöljynpolttovekotin, joka osaa tuottaa jäteöljystä uskomattoman paljon lämpöä todella puhtaalla liekillä. Eikö kuulostakin hienolta? Vehkeessä on kuitenkin yksi pieni vika; se nimittäin ei toimi silloin kun halli on kylmä. Tai kyllähän se toimii, mutta käynnistämiseen ja käynnistymisen valvomiseen menee joka maanantai vähintään puoli tuntia ja sen jälkeenkin se sammahtelee vähän väliä siihen asti kunnes se saa itse lämmitettyä itsensä. Tiedetään tiedetään, senhän nimenomaan pitäisi toimia silloin kun on kylmä, mutta se on vähän samanlainen kuin suomalainen ammattijulkkis, joka näkee valtavasti vaivaa päästäkseen julkisuuteen valittamaan, että julkisuudesta on pelkkää vaivaa. Voisimme tietysti hankkia sille lämmittimelle lämmittimen, mutta se ei oikein tunnu järkevältä. Onneksi nyt näyttää siltä, että lämmitin alkaa pikkuhiljaa käydä tottelevaisemmaksi ja se suostuu lämmittämään myös kylmillä ilmoilla.

2. Poltto- ja ristipäähakkuri. Minulla oli ilo ja kunnia ristipäähakata yksi levy Kurun mustaa graniittia uljaalla italialaisella poltto- ja ristipäähakkurivärkillämme. Koneen pöytä toimii hydrauliikalla ja ilmeisesti hydrauliikkaöljy oli sen verran kankeaa, että kivi nytkähteli eteenpäin sellaisilla kahden ja puolen millimetrin harppauksilla, kun sen olisi pitänyt tehdä muutaman sentin loikkia. Koneessahan on siis sellainen hieno "revolveripää", jossa on neljä terää ja joka pyörii kuin Ilkka Kanervan silmät missikisojen uimapukukierroksella samalla kun se kulkee kiven päällä edestakaisin, ja aina kun se käy reunassa, kivi liikahtaa eteenpäin ja tuo terien alle uutta, neitseellistä pintaa murjottavaksi. Kun tuo liikahdus on vain 10% normaalista, on kiven käsittelyyn kuluva aika luonnollisesti kymmenen kertaa pidempi. Tämä annettakoon koneelle anteeksi, koska viikonloppu oli kuitenkin suhteellisen raikas, etten sanoisi peräti viileä, ja kone seistä jököttää ulkosalla yötä päivää.

3. Vesialtaan laidan korokelankut. Kuten jotkut tietävätkin, kivisahoilla käytettävä vesi kiertää neljän ison saostusaltaan kautta, joissa siihen sitoutunut kivitöhnä laskeutuu pohjalle ja neste voidaan imaista sitten viimeisestä altaasta takaisin sahanteriä jäähdyttämään. Ensimmäisessä altaassa, siinä johon käytetty vesi pumpataan sahoilta, on pienoinen valmistusvirhe, jonka seurauksena altaan betonista valetut laidat ovat hieman liian matalat. Rakennusmiehet korjasivat näppärinä kavereina munauksensa niin, että he pulttasivat betonilaitojen päälle korokkeet kakkosnelosesta. Sillä tavalla reuna nousi kymmenen senttiä ja vesi mahtuu hyvin lillumaan altaan sisäpuolella. Pakkasilla ilmenee kuitenkin sellainen veikeä pikku ongelma, että lankun ja betonilaidan väliin roiskuu hieman vettä siitä putkesta, joka tuo käytetyn veden sahalta altaaseen. Tuo vesi tietysti jäätyy ja jäätyessään laajenee, jolloin rako kasvaa ja sinne mahtuu roiskumaan enemmän vettä. Riemastuttava kierre on valmis! Tänään sitten havaitsin, että altaissa on huomattava nestevajaus ja ensimmäisen altaan viereen oli muodostunut uljas ruskeapintainen jääkenttä siitä vedestä, joka oli päässyt pakenemaan betonin ja lankun väliin kasvaneesta viisisenttisestä railosta. Eihän minun tietenkään auttanut muu kuin ryhtyä riemusta kiljahdellen kyhäämään roiskeläppää jostain nietosten keskeltä löytämästäni pellinpalasta. Kaksi tuntia, kaksi rälläkänlaikkaa, neljä naulaa ja yhdet hermot siinä hommassa meni, ei siis mitenkään poikkeuksellisen paha homma tuollaiseksi ylimääräiseksi pikku puhdetoiminnaksi...

4. Ovet. Kaksi isoa sahanovea jouduin tänään avaamaan. Ensimmäinen oli siitä kiva, että se avautui oikein jouhevasti. Toinen oli siitä kiva, että se meni kiinni erittäinkin helposti. Huonoina puolina mainittakoon, että ensimmäinen ovi ei mennyt kiinni ilman rautakankea ja muutamaa perkelettä, eikä toinen suvainnut avautua ilman (yllätys yllätys) rautakankea ja paria jumalautaa. Mikä ihme siinä on, että Suomessa, tässä jääkarhujen maassa, valmistetut ovet eivät suostu toimimaan, vaikka ulkona on likimain shortsikelit?

5. Kevennin & paineilmarälläkkä. Työpäivän loppuhetkillä, puoli kolmen aikoihin, katselin kelloa ja tulin siihen tulokseen, että ennätän mainiosti faasaamaan lavallisen sahaamiani laattoja. Faasaaminen on siis sitä, että valmiiden laattojen yläreunoihin vedetään timanttilaikalla pieni viiste, faasi, jolloin reuna ei jää teräväksi ja se kestää paremmin pieniä kolhuja. Minulla oli tunti aikaa ottaa 18 laattaa sisältänyt sahauslava sahalta ulos, kiikuttaa se konehallin päädyssä olevaan pikku katokseen, faasata laatat, putsata lava, ajaa kuormaaja sisälle yötä viettämään ja lähteä lätkimään. Helppo nakki. Puolen tunnin homma. Tai sitten ei... Se puoli tuntia meni nimittäin jo siihen, että sain avattua kohdassa 4. mainitun oven ja otettua lavan ulos. No, vielä oli toinen puoli tuntia aikaa, ei siis mitään ongelmaa. Valitettavasti se puoli tuntia meni siihen, että yritin saada firman uljasta kevennintä keventämään ja paineilmarälläkkää toimimaan. Kevennin on vehje, joka nappaa kiven napakkaan otteeseen alipaineen avulla ja samalla nostaa sitä sopivasti niin, että sitä on näppärä liikutella. Nyt se oli niin jäykkä, että vaikka se tarttuikin kiveen vähintäänkin tyydyttävästi, ei se suostunut auttamaan yhtään sen nostamisessa. Vekottimeen kuuluva isohko haitarimainen putki ei nimittäin suvainnut mennä lainkaan kasaan, vaan se törrötti jäykkänä kuin takavuosien jalkapallosankari Eric Cantonan kaulus. Putken elastisuus on olennainen osa keventimen toimintaa. Ehkäpä sitä hieman jäykistivät ne kolme kerrosta ilmastointiteippiä, jonka avulla olemme joutuneet tukkimaan putkeen ilmestyneitä reikiä viimeisten parin vuoden aikana... No, joka tapauksessa kevennin oli poissa pelistä ja paineilmarälläkkä, normaalisti talon luotettavin laite, suostui vain pihisemään onnistuttuaan muodostamaan sisuksiinsa sellaisen jääkimpaleen, joka ei lähtenyt edes puolella litralla tenua. Pihisin itsekin jonkin verran, kun kirmasin tontin toiseen päähän noutamaan toista paineilmarälläkkää - joka edeltäjänsä lailla suostui vain pihisemään! Nyt pihisin jo voimakkaasti, kun etsin jostain sähkökonetta paineilmapenteleen tuuraajaksi. Lopulta sain rälläkkäongelman hoidettua ja kivet valmiiksi, mutta kello oli lipsahtanut jo yli puoli tuntia ylitöiden puolelle. Puolen tunnin hommaan meni siis puolitoista tuntia.

Viisitoista astetta. Säälittävät viisitoista pakkasastetta ja puolet firman värkeistä oli jumissa. Jos nämä kelit eivät olisi näin perhanan kauniita, voisin jo melkein sanoa jotain negatiivista viileistä säistä. Mutta kun tämä on vuoden hienointa aikaa, etenkin nyt kun on kerrankin ihan oikea talvi jopa täällä etelässä.