Olipa ilahduttavaa törmätä seuraavanlaiseen uutiseen Hesarin sivuilla:

www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Rkp+korottaisi+Yle-maksua+ruotsinkielisten+palveluiden+turvaamiseksi/1135252309987

Tuo Nylander haluaa siis tuohon jo ennalta tuhoontuomittuun YLE-maksuun yli viidentoista prosentin korotuksen, jotta saisimme kuulla mahdollisimman paljon ruotsinkielistä mongerrusta televisioistamme. Jos oletetaan, että suunnitteilla olevaan 175 euron vuosimaksuun on ujutettu se suomenruotsalaisten osuus, jonka pitäisi olla tasapuolisuuden nimissä n. 5,44% kokonaissummasta, niin jokainen meistä maksaisi jo nyt 9,52 € vuodessa suomenruotsalaisten maksuja. Kun siihen lätkäistään vielä tuo 25 euron Nylander-lisä, joka tietysti menisi kokonaisuudessaan ruotsinkielisiin lähetyksiin, menisi jokaisen suomalaisen kukkarosta 34,52€ vuodessa ruotsinkielisten televisiolähetysten turvaamiseen. Siis ihan jokaisen, jopa sen sotkamolaisen Paavon (nimi ja asuinpaikka muutettu yksityisyydensuojan takaamiseksi), joka ei koko elämänsä aikana ole tarvinnut sanaakaan ruotsinkieltä missään ja joka ei ole ikinä edes harkinnut television hankkimista. Pikainen päässälasku kertoo, että Paavon YLE-maksusta menee 17,26% ruotsinkielisten televisiopalveluiden tuottamiseen.

Mitä tapahtui sille tasapuolisuudelle? Suomen kansalaisista on Wikipedian mukaan ruotsinkielisiä 5,44%. Kuitenkin yli kuudennes tuhoontuomitusta YLE-maksusta menisi arvoisan rouva/neiti Nylanderin kaavailujen mukaan heidän etujensa turvaamiseen. Entä sotkamolaisen Paavon oikeus olla katsomatta koko penteleen televisiota? Paavon pitäisi muka maksaa 175-200€ vuodessa jostain sellaisesta vekottimesta, jota hän ei käytä eikä edes omista.

Minä katselen nykyään suuren osan Yleisradion televisiotarjonnasta jälkeenpäin netin kautta. Nytkin tuo kirjahyllyn alatasolla kököttävä vanha telkkarinromu on ollut kiinni pari vuorokautta putkeen, mutta kuitenkin olen ehtinyt katselemaan vanhoja Iltalypsy-uusintoja ja kammottavan dokumenttipläjäyksen natsien harrastamasta kansanmurhatoiminnasta Itä-Euroopassa. Opin käyttämään YLE:n nettipalveluita silloin, kun koko Suomi pakotettiin siirtymään tähän kirottuun digiaikaan ja YLE:n kanavat lakkasivat näkymästä. Tokihan ne satunnaisesti näkyivät, mutta eivät koskaan silloin kun niitä yritti katsoa. Nyttemmin ongelma on korjaantunut, mutta se vaati mm. uuden antennivahvistimen hankkimista ja aivan helvetillistä säätämistä. Kirjoitin lukuisia kitkeriä palautteita asiasta, mutta YLE:n vastaukset olivat tietysti tuolle punakoneelle tyypillisiä: "Teillä on huono digiboksi. Olette säätänyt antenninne päin persettä. Olette ääliö. Me olemme Jumala, me olemme YLE!" Analogisena aikana YLE näkyi. Sitten tuli digiaika. Sen jälkeen YLE ei enää näkynyt. Ja kenessä oli vika? No minussa tietysti! Onko reilua, että me joudumme maksamaan vuosi vuodelta nousevaa TV-maksua siitä ilosta, että saamme tuhlata kaiken vapaa-aikamme siihen, että etsimme uudelleen ne kanavat, jotka jokin totaalisen turha uudistus on kadottanut jonnekin hevon genitaaleihin? Jos ihminen maksaa jostain palvelusta, on hänellä myös oikeus vaatia, että palvelun laatu pysyy vähintäänkin samalla tasolla.

Joku YLE:n johtoportaan hyypiöistä selitti kerran radiossa, että TV-lupamaksuja on pakko korottaa, koska tämä digiaikaan siirtyminen ja siirtymäaikana kahden verkon samanaikainen ylläpito käyvät perin kalliiksi. Toimittaja oli nohevana ja kysyi heti, että kai lupamaksuja lasketaan siirtymäajan jälkeen, kun ei tarvitse enää huolehtia analogisesta verkosta. Tähän YLE-hyypiö sanoi heti, että ei se asia niin yksinkertainen ole. Minusta se on yksinkertainen. Jos minulla on kaksi pakastinta, niiden käyttämiseen menee runsaasti sähköä. Jos luovun toisesta pakastimesta, putoaa pakastimien ylläpitoon kuluvan sähkön määrä puoleen.

Se YLE-hyypiötä haastatellut kaveri oli muuten itsekin YLE:llä töissä. Mahtoi poika saada ankarat nuhtelut, kun meni kyselemään liian vaikeita...

Jokohan siinä olisi ollut kylliksi YLE- ja hurrimarinaa? Eiköhän.

Minulla ei siis ole mitään suomenruotsalaisia vastaan, vaikka saatankin hieman kärjistää asioita kommentoidessani erinäisten RKP-aktiivien aivoituksia. Ruotsinkieli on rikkaus, mutta ei sen ylläpitämiseen saisi kuitenkaan käyttää suhteettoman suurta osaa veronmaksajien varoista. Eikä saisi unohtaa muita kielivähemmistöjä, etenkään saamelaisia. Enkä minä tuota Yleisradiotakaan vihaa, minähän katselen 75-prosenttisesti YLE:n kanavia aina silloin kun televisioni on auki. Sieltä ei tule mitään Big Brotheria eikä muita reality-paskoja, jonninjoutavista mainoksista puhumattakaan.

Muistakaa, että minä varoitin jo tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa siitä, että tänne saattaa ilmestyä tällaisiakin kirjoitelmia...