Ai miten niin kiire? Minullahan on vapaata aikaa ainakin kahdeksan tuntia vuorokaudessa! Siitä ajasta käytän kuusi tuntia nukkumiseen, yhden tunnin torkkumiseen tai vuoteessa kieriskelyyn ja viimeisen tunnin vessassa istumiseen, ruoanlaittoon, syömiseen, nenänkaivuuseen, muuhun henkilökohtaiseen hygieniaan ja blogipäivitysten kirjoitteluun. Valitettavasti nenänkaivuu on ollut viime aikoina varsin työlästä, herneiden määrä nenässä on nimittäin lisääntynyt suuresti, ja siksi olen joutunut nipistämään blogiaikaani sierainkairauksiin. Mutta nyt päivitän blogin!

Minulle kuuluu seuraavaa:

• Jännäprojekti etenee pikkuhiljaa. Alkuvaihe tästä osuudesta on jo aika pitkällä ja syksyllä päästään konkreettisempiin vaiheisiin. Uskon edelleen, että jouluna olen jo paljon viisaampi sen suhteen, alkaako varsinainen jännä vai ei.

• Sivujännäprojekti etenee myös. Sivujännäprojektihan on siis tämä toiminimi, jonka pistin pystyyn keväällä. Vielä ei ole ollut tuloja paljoakaan, verottajalle on toistaiseksi ilmoitettavaa kokonaiset 81 senttiä ( + ALV 24%), mutta menopuolella on sentään jo useampi lompakollinen verovähennyskelpoista rahaa.

• Sivujännäprojektin menopuolesta suurimman osan ottaa kontolleen Pekka Peräkärry, jonka ostin ihan sitä varten, että saan kuskattua taloyhtiön ja Lumoavan Naapurintytön romuja ympäriinsä. Ehkä joskus teen kärryllä tiliäkin. Joka tapauksessa sen ostaminen oli jo itsessään hauska projekti ja siksi se on eritelty ihan oman ranskalaisen viivan alle. Käytin kärryä hankkiessani yhteydenpitovälineenä sähköpostia, koska vihaan puhelimessa puhumista suuresti, ja ilmeisesti kirjoitustyylini teki valmistajaan vaikutuksen, koska hän vertasi minua useampaan otteeseen Jari Tervoon. En tiedä vaikuttiko kirjoitustyylini siihen, että sain vallan mainiota palvelua, mutta hienosti homma kuitenkin hoitui ja kärry oli rakennettu alle viikon kuluessa siitä kun aloin sitä kyseiseltä yritykseltä kysellä. Jos tämä olisi kaupallinen blogi, saattaisin peräti mainostaa ostaneeni Te-Ho:n kärryn...

• Työ on ollut sivujännäprojektin suurin uhkatekijä. En nimittäin tee toiminimelläni mitään, koska en yksinkertaisesti ehdi ajatella muuta kuin Kuopion kävelykeskustaa, äskettäin tullutta mystistä tuhansien neliöiden tilausta ja niitä viittä rapputilausta, jotka olen saanut siinä sivussa hoidettaviksi. Ainahan tuolla on kesällä kiire, mutta nyt alkaa maistua jo samalta kuin Musiikkitalon aikaan. Nami! Ja toiminimellähän minä voin painaa ylitöitä vaikka kuinka paljon! Musiikkitalon aikaan minua rajoitti hieman sellainen ärsyttävä työaikalain nimellä tunnettu juttu. Tässä maailman sosialistisimmassa kapitalistivaltiossa kannattaa tosin pysyä palkkatyöläisenä ainakin vielä toistaiseksi, mutta ihan varmuuden (ja Kataisen) vuoksi on hyvä olla valmius myös yritystoimintaan.

• Lara. Se perhanan miniatyyrihyeena. Se ei aikuistu koskaan. Tänäänkin se käveli iltalenkillä ihan pokkana jonkin omakotitalon pihaan ja katseli pihassa olleita sukujuhlia sellainen ”Hei, olen suloinen pieni koira ja haluan tutustua kaikkiin maailman ihmisiin!”-ilme naamallaan. Tietysti kaikki pihan ihmiset ja koirat halusivat heti tutustua Laraan. Onneksi Lulu, Laran karvainen ystävä, oli mukana minun vähäkarvaisemman ystäväni kanssa, ja se komensi Laran pois vieraiden luota. Lulu kun ei ole maailman helpoimmin lähestyttävä koira, vaikka onkin tavattoman suloinen ja kiva ja söpö ja ihana. Lara on kasvanut kovasti, ainakin jos vaakaan on uskomista. Kyllä se kannatti leikkauttaa... No, hoikassa kunnossa tuo on edelleen, ennen leikkaustahan se oli suorastaan ruipelo. Hienosti ruipelo kyllä ui tänään! Viime kesänä se ei mennyt oma-aloitteisesti rantavettä syvemmälle, mutta nyt se polski ihan huolella keppien perässä ja pari kertaa ihan silkasta uimisen riemustakin. On se reipas tyttö.

Siinäpä niitä kuulumisia. Huomenna alkaa mattopyykki (kiitos, Jonna, kiitos paljon!) ja se tietää kuolemaa. Toiminimi ei siis edelleenkään ehdi tehdä tulosta, mutta turhapa siitä on ottaa paineita :)