Kirottu kädellinen ei näemmä ole kirjoittanut tänne mitään naismuistiin. Se kutale vetoaa tietysti kiireeseen, mutta tiedättekös mitä se oikeasti tekee? Se silpoo pieniä koiria! Viime kuussa se lastasi itsensä ja minut Lulun kädellisen Volkkariin ja vei Mäntsälään. Minähän olin tietysti innoissani, kun pääsin uuteen paikkaan, mutta siellä olikin häijy kädellistäti, joka tuikkasi minua neulalla! Kirottua! Enhän minä neuloja pelkää, ne ovat lähinnä hassuja, mutta siinä neulassa oli jotain mörköjuttua, joka teki minut väsyneeksi. Vaikka kuinka yritin, en kuitenkaan jaksanut seurustella odotushuoneessa olleiden muiden Luomakunnan Kruunujen kanssa, jotka selvästikin olisivat kaivanneet minun sofistikoitunutta seuraani, koska ne olivat jostain syystä aika hermostuneita.

No, minulta meni siis vintti pimeäksi. Kädelliseni katosi jossain vaiheessa ja kun se ei ollut pelottelemassa muita kädellisiä pois (Lulun kädellistä se ei ole vielä saanut peloteltua pois vaikka yritys onkin kova), hyökkäsivät ne kimppuuni, leikkasivat mahani auki ja repivät munasarjani sekä pienen söpön napatyräni pois! Raivotautista sakkia! Kun heräilin tokkurastani, pidin niille niin kiukkuisen kurinpalautuksen, että kädelliseni kuuli sen Askolaan asti ja tuli hakemaan minut pois. Ihan viime hetkillä se tapahtuikin, sillä olin juuri palautumassa niin hyvään kuosiin, että olin melkein kykenevä puraisemaan jokaiselta pään irti. Meille hyeenaspanieleille ei pottuilla!

Päiväkausia minä sitten tuskailin sen haavani kanssa. Kädellinen yritti lohduttaa minua laittamalla kaulaani sellaisen hassun lampunvarjostimen tai vaihtoehtoisesti sellaisen puhallettavan kaulurijutun, mutta vaikka tykkäsinkin niistä kuin hampaaton mummo korpusta, mikäli lainaus Jaakko Teppo-nimiseltä kädelliseltä sallitaan, niin kuitenkin minua harmitti koko ajan. Haava ei oikeastaan ollut kipeä, mutta ihan kädellisen kiusaksi moitin sitä ja suostuin liikkumaan sisällä vain juoksemalla, jonka jälkeen heittäydyin aina lattialle lankuksi enkä liikahtanut moneen minuuttiin.. Kädellistä se stressasi, mutta oppiipahan kuskaamaan minua sellaisten raivotautisten mengelehumanoidien silvottavaksi. Olkoon onnellinen, etten puraissut sen omaa päätä irti.

Mainittakoon vielä, että en minä ulkona viitsinyt sitä haavaa moittia. Siellä en edes huomannut sitä. Mutta harmillisinta siinä silvonnassa oli se, että nyt komeat kavaljeerini Pyry, Riki, Urho, Kalevi ja monet muut ovat minusta paljon vähemmän kiinnostuneita. Pahinta on se, etten jostain syystä enää edes niin paljoa halua niiden tonkivan kauniin häntäni alapuolella sijaitsevia pissaamisjuttuja.

On kädellisellä kai oikeitakin kiireitä. Se puhuu koko ajan siitä jännäprojektistaan ja kulkee sen takia Helsinki-nimisessä kädellisten keskitysleirissä vähän väliä. Lisäksi se tekee työpaikallaan minulle ruokaa. Tai siis niitä euro-nimisiä juttuja, jotka se muuttaa Musti ja Mirri-nimisessä kädellisten taikakeskuksessa ruoaksi ja leluiksi. Onpa tuo puhunut jostain sivujännäprojektistakin ja Lulun kädellisen projekteista ja Mimmin kädellisen klapihommista ja taloyhtiö-nimisen kakkakasan projekteista ja jostain kesälomajutustakin. Mutta kyllä minä olen kuitenkin sen ainoa oikea kiire! Piste!

Nyt vien kädellisen aamulenkille. Voikaa hyvin!