Kerrotaanpa pikaisesti kuulumiset. Olen jo iso tyttö, täytin nimittäin pari viikkoa sitten puoli vuotta! Isukki, se palvelijanani toimiva ruma kädellinen, kuvitteli minun olevan jo niin iso tyttö, että jaksan olla puoli työpäivää kotona yksikseni ilman pissaamista. No, jaksaisinhan minä vaikka kokonaisen työpäivänkin, mutta aina en viitsi. Siksipä pissasin alkuviikolla Isukin sänkyyn ainakin äyskärillisen kellertävää riemunestettä. Isukin riemukkaista huudoista päätellen neste toimi. Mutta eipä se wanha höppänä jaksanut pitkään riemuita, vaan päätteli pissan johtuneen naapurista kuuluneista äänistä. Siellä revittiin lattiaa auki ja imettiin kastuneita puruja pois. Isukki todellakin kuvitteli minun pelästyneen sitä ja pissanneen siksi, vaikka oikeasti pissasin ihan vain hänen ilokseen.

Isukki rakensi Lulun palvelijattaren, sen kivan Jonna-tädin, kanssa tuohon pihaan oikein kunnon aitauksen, jossa voimme Lulun kanssa temmeltää niin paljon kuin haluamme pelkäämättä, että jänikset tulevat pihaan pudottelemaan niitä maukkaita pastilleja, joita me aina syömme innokkaasti. En kyllä ymmärrä mitä pahaa niiden syömisessä on...

Eilen oli jännä päivä! Mimmi tuli käymään Jonna-tädin kivan siskon kanssa ja leikimme sitten kolmestaan aitauksessa. Tai oikeastaan Mimmi ja Lulu leikkivät ja minä katselin sivummasta. Leikin kyllä Lulun kanssa, mutta Mimmi oli hieman pelottava kun se sai vauhdin päälle. Muuten kyllä olin sen vieressä koko ajan ja lenkillä tuppauduin vähän väliä ihan kylkeen kiinni. En tiennytkään, että niinkin isoja spanieleita on olemassa! Itse olen vain puoliksi spanieli ja painan varmaan 20kg vähemmän kuin Mimmi. Upea tyttö se on! Isona minusta tulee yhtä upea kuin Mimmistä ja nätti kuin Lulusta! Isukki väittää tosin, etten kasva paljoakaan tämän isommaksi, mutta se wanha raato nyt höpöttää omiaan muutenkin... Tässäpä sumea kuva meistä kolmesta yhdessä:

Eilen oli muutenkin kivaa. Käskin Isukin viemään minut päivälenkille Askolan Hiidenkirnuille ja naatiskelin metsässä töpöttelystä oikein huolella, vaikken päässytkään menemään vapaana. Minussa on kai jonkinlaisen vuorikauriin verta, kun hyppelehdin onnesta soikeana jyrkillä kalliorinteillä enkä pelännyt yhtään. Isukin mieliksi menin sitten osan matkasta portaita, kuten kuvasta näkyy:

Isukki saa viedä minua kesän mittaan kansallispuistoihin. Ne ovat kuulemma hienoja paikkoja. Odotan jo innolla: