Isukki, se ruma ja karvainen kädellinen, jonka olen pestannut palvelijakseni, on repinyt taas hiuksia epämuodostuneesta päästään minun takiani. Esimerkiksi suihkukäynnit ovat olleet yhtä juhlaa - siis minulle. Isukki-parka kuvitteli aikoinaan, että minut pitää totuttaa suihkuun, etten pelkää siellä sitten kun haisen lopulta niin pahalle, että tarvitsen ehdottomasti pesua. Näin sivumennen mainittakoon, että isukilla on varsin karaistunut nenä, koska hän ei ole vaivautunut pesemään minua vaikka tuoksahdukseni alkaa olla jo sen verran vahva, että lähikyliä evakuoidaan täysillä ja vulkanologit epäilevät uuden tulivuoren syntyvän Askolan seudulle hetkenä minä hyvänsä. Sen voi kuulemma päätellä voimakkaasta mädän kananmunan tuoksusta... Mutta asiaan! Isukki siis on raahannut minua suihkussa ja minähän olen tietysti kilttinä tyttönä ollut olevinani kovin peloissani, ettei se äijänrohjake pettyisi. Tämän viikon alkupuolella en sitten viitsinyt enää esittää pelokasta, vaan rupesin leikkimään ja haukkumaan heti kun Isukki tipautti minut lattialle (se mies ei ikinä opi laskemaan koiranpentua pehmeästi alas!). Isukki tuijotti minua hetken hämillään ja vaikutti sitten hyvin ylpeältä, ikään kuin hän olisi muka saanut kitkettyä minusta suihkukammon pois, vaikkei sellaista ole koskaan oikeasti ollutkaan. Hassu ukko kyllä. Tyhmä, mutta hassu. Erityisen hassu oli Isukin parkaisu, kun nappasin naskalihampaillani häntä pohkeesta. Isukki on kyllä kieltänyt minua tarttumasta lahkeisiin ja usein olen tottelevinanikin niitä kieltoja, mutta ei hän koskaan ole kieltänyt minua tarttumasta paljaaseen pohkeeseen. Oli se sitten hauskaa, kun Isukki ei voinut edes torua minua, kun en muka tiennyt tekeväni koiruutta!

Niin, minä tosiaan haukuin siellä suihkussa. Naapurin sievä Lulu minulle sen tavan opetti ja se on tosi hauskaa! Nyt osaan haukkua jo tennispallo suussakin. Ulkona haukuin sellaista näätää (vai mikä lie kissa se olikaan, sellainen kehräävä ja pehmeä kynsienkantoteline kuitenkin) oikein huolella ja onnistuin kuulostamaan niin pelottavalta, että kyseinen vompatti kipaisi karkuun. Se tosin teki sen hitaasti ja venytellen, mutta pakeni kuitenkin. Hyvä minä! Ja voin vakuuttaa, että se muurahaiskäpy oli ainakin kaksi kertaa minua isompi!

Eilen oli hauska päivä. Isukki lähti Tiomo-sedän ja Kummitäti-Jonnan kanssa Espooseen hakemaan uusia sohvia Lainamummille, joka kuulemma on Kummitädin emo ja Lulun mummi. Tiomo etenkin oli hyvin innostunut, hän ainakin murisi ja esitteli hampaitaan samalla tavalla kuin minä leikkiessäni Lulun kanssa. Minä vietin koko sen aamupäivän hoidossa Lainamummin luona ja Lulu oli tietysti siellä myös. Jestas, että meillä oli kivaa! Söin Lulun eväät, varastin sen lelut ja roikuin sen viiksikarvoissa. Jotenkin minusta tuntuu, ettei Lululla ollut yhtä kivaa kuin minulla, mutta iltalenkillä se sitten kosti koiruuteni. Kun minä yritin kävellä väsymykseni takia mahdollisimman suoraan ja lyhyesti päästäkseni nopeasti kotiin, tuli Lulu aina kiskomaan minua niskavilloista tai taklaamaan lumipenkkaan. Isukki ja Kummitäti päästelivät sitä kädellisille tyypillistä HA HA HA-ääntä eivätkä auttaneet minua lainkaan. Kirotut kädelliset! Mutta kyllä minulla kuitenkin oli hauskaa lenkilläkin.

On minulla toinenkin mummi. Kutsun häntä Multian Mummiksi ja tuossa pari viikkoa sitten kävimme häntä katsomassakin ensimmäistä kertaa. Hän on kuulemma Isukin emo ja siksi siis ihan oikea mummi minulle. Nuo kädelliset ovat kyllä hassuja, kun väittävät meitä Koiria (isolla K:lla) omiksi jälkeläisikseen ja nimeävät omia sukulaisiaan sen mukaan, mutta ei se minua häiritse. Multian Mummi oli oikein mukava, samoin Pappa ja Piki-koira ja tietysti ne isot sarvipäiset kasvissyöjäkoirat siinä isossa ulkorakennuksessa.

Laitetaanpa tähän vielä valokuviakin:

Tässä kuvassa otan torkkuja matkakopassani. Olemme menossa tapaamaan Multian Mummia ja Isukin mielestä nukuin niin nätisti, että hänen oli pakko riskeerata matkantekomme ottamalla minusta kuvia kesken ajon.

 

Piki-herran kanssa tuttavuutta tekemässä. On siinä vain vaikuttava ukko!

 

Isukki hankki minulle kaveriksi pehmohurtan. Itse olen kovis. Siksi revin pehmolta korvan irti hyvin nopeasti

 

Pääsen jo ihan itse sänkyyn pienen korokkeen avulla! Nykyään laatikon tilalla on hassu pikku jakkara.

Lisäys 4.2.2012: Sänkyyn pääseminen on niin saatanan tärkeää, koska sinne on helvetin kiva kuseksia joka vitun päivä vähintään seitsemän perkeleen miljoonaa kertaa, jumalauta!

Sellaista tällä kertaa. Nyt menen repimään Isukin sukan riekaleiksi.