Edellisen postauksen otsikkoon on tullut pilkkuvirhe, periaatteessahan tuon "hei"-sanan jälkeen pitäisi kai olla pilkuntapainen hienous, mutta koska se on siitä jäänyt pois, jätän sen tästäkin. Olen sen verran feng shui-ihminen, että vaadin harmoniaa ja tasapainoa ja kaikenlaisia hassuja energiavirtoja, jotka tekevät minusta juuri tällaisen positiivisen ja iloluontoisen optimistin, jollaisena minut on opittu tuntemaan.

Kyllä, tuo feng shui-höpötys ja positiivisuusjaaritus oli sarkasmia! Jätin pilkun pois, koska olen pilkunnussija.

Niin, tuo seurustelu tässä kai oli aiheena. Kun olen pitkin loppukesää ja alkusyksyä puhunut etenkin Facebookissa ja irkissä (melkein kaikki sosiaalinen elämäni tapahtuu noissa paikoissa) tästä käynnissä olevasta sisustusprojektistani, olen saanut jatkuvasti kuulla vihjailuja siitä, että joku nainen on saanut yksinäisen ja juron mörköilijän sekoamaan ja sisustamaan kämppäänsä. Ensisijaisesti epäilyt ovat tietysti kohdistuneet naapurintyttöön, joka on sisustusprojektia ollut vetämässä. En tietenkään ole kamalasti onnistunut epäilyjä hälventämään, koska minulla on välillä paha tapa käyttää ystävistäni aika lämpimiä adjektiiveja (vaikka epäsosiaalinen ja kiukkuinen wanha mörkö olenkin!), mutta jotkut ovat sentään ymmärtäneet, ettei kyseessä olekaan Suuri Romanssi hirviön muotoon loihditun uljaan kivimiesprinssin ja suloisen sisustajaprinsessan välillä. Nämä muutamat, jotka tuon asian ovat tajunneet, eivät kuitenkaan ole kokonaan päässeet irti romanssihaaveistaan. He olettavat, että on olemassa joku mystinen neito, josta en ole kertonut kenellekään ja jolle nyt vaivihkaa, tosin varsin kovaäänisesti, rakennan pinkkiä hörhelöpesää ja nikkaroin joutoaikoina kehtoja tuleville kaksosillemme, joita tietysti teemme kuusi paria.

Valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. Aion mörköillä kauniisti sisustetussa asunnossani aivan yksin, ainoastaan irkkihärvelin piipityksen ja typerien Youtube-videoiden sekä kirjojen pitäessä minulle seuraa, siemailla olutta suoraan tölkistä, heitellä tyhjät tölkit ympäri kämppää hikisten sukkien ja likaisten kalsareiden sekaan, röyhtäillä, raapia muniani, haista pahalle ja olla kroonisesti kiukkuinen. Rakkaus ei ole minua varten. Nuo yllä listaamani toimet ja taipumukset pitävät sen loitolla ja niin on hyvä, koska olen rakkaudessa surkea. Olen hyvä kivimies, mutta huono kumppani. Siksi keskityn työhöni ja annan rakkauspuuhien olla. Kukaan ei osaa rakkauspuuhia kunnolla, ei edes välttävästi, mutta minä osaan ne kaikkein kehnoimmin. Kivimiehenä sen sijaan olen suorastaan nerouttava lähentelevä yksilö, etenkin jos saan eteeni jonkinlaisen haastavamman projektin. Minun onnellisuuteni syntyy hyvin tehdystä työstä, ei siitä että saan keinutella yhtätoista kehtoa samalla kun yritän epätoivoisesti poistaa kakkavaippaa kahdennessatoista kehdossa makaavalle miniatyyri-ihmiselle, joka luonnollisesti protestoi kömpelösti suoritettua toimenpidettä kovaäänisesti. Ja vaikkei lapsia olisikaan ja sattuisin törmäämään tyttöön, jonka suurin haave on seistä Askolan Granit Oy:n tuotantolaitoksen pihalla pimeänä talviyönä tähtiä tuijottelemassa, en todennäköisesti kuitenkaan olisi onnellisempi kuin jos saisin katsella niitä yksin. Yksikseen sentään kehtaa pieraista, jos sattuu pierettämään, eikä kukaan lyö käsilaukulla ohimoon.

Tiedän kyllä, että nuo romanssivihjailut ovat pääasiassa leikkimielistä kiusantekoa ja että minä olen joutunut kohteeksi siksi, että pidän rakkautta vastenmielisenä sairautena enkä sellaisena vaaleanpunaisena hattaraunelmana, jollaisena muut sen näkevät. Itse asiassa hattara on minusta pahaa. Mutta jotkut tuntuvat uskovan oikeasti, että minä istun nykyään kaiket illat kotona tuijottamassa Elämä on ihanaa-elokuvaa, jossa Jack Nicholsonin esittämä oikein viehättävä ja asiallinen mies muuttuu leperteleväksi kaheliksi, ja haaveilemassa siitä mystisestä neidosta, jonka kanssa teen kuusi paria kaksosia heti kun sisustusprojekti on valmis. Mutta en minä moisista kuvitelmista loukkaannu. Itse asiassa on huvittavaa seurata, kuinka kaveripiirini ottaa kaiken ilon irti kuvittelemastaan katastrofista, joka heidän mielestään on kohdannut maailman rakkauskriittisintä miestä. Toivottavasti kaveripiirini kuitenkin ymmärtää, että tuohon kiusoitteluun sotketaan välillä myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat oikeasti olemassa ja jotka tietävät vihjailujen koskevan heitä. Ehkä he eivät ole yhtä huvittuneita kuin minä.

Miksei kukaan muuten varoittanut minua, että äärettömän likaisen maton peseminen ja auton vahaaminen äärettömän vaivalloisella vahalla saman päivän aikana on virhe? Käsivarret ovat jokseenkin hellinä.