Pääsiäinen on persiistä. Ihmiset muuttuvat aivokuolleiksi viimeistään pitkäperjantaina ja toisena pääsiäispäivänä he sitten nousevat osittain kuolleista. Osittain sikäli, että aivoista herää henkiin vain se osa, joka saa ruumiin liikkeelle ja suunnistamaan lähikauppaan. Jostain syystä tämä tapahtuu jokaisella tasan samaan aikaan ja jollain käsittämättömällä tavalla minä onnistun tunkemaan ruhoni siihen samaan puotiin juuri sillä samaisella sekunnilla. Kylän ainoassa auki olevassa kaupassa kiersi valovuoden pituinen jono, jonka toinen pää oli kassalla ja toinen lähellä sisäänkäyntiä. Heti sisään tultuani jouduin asettumaan jonoon ja ostokset piti noukkia matkan varrelta. Piti ostaa vain sellaisia tuotteita, joihin ylettyi jonosta, muuten menetti paikkansa.

Koskaan missään nakkikioskijonossakaan ei ole leijaillut sellaista vanhan viinan, hien ja tupakan katkua kuin siinä letkassa. Jono kuitenkin eteni kohtalaisen kivaa vauhtia, vaikkakin siinä seisominen harmitti suunnattomasti siksi, että taakseni ei enää tullut kuin pari uutta jonottajaa. Osuin siis tasan ja täsmälleen, suorastaan pelottavalla tarkkuudella siihen kaikkein surkeimpaan aikaan paikalle. Jonon lähestyessä kassoja piti tehdä valinta: normikassalle vai Veikkaus-nimisen saatanan saastuttamalle kirotulle kassalle. Koska näin jo hyvissä ajoin jonkun Keno-älykääpiön täyttävän edelläni jonossa äärettömällä huolellisuudella rakasta lappuaan, oli valintani ilmeinen. Suuntasin siis normikassalle. Mutta kuinka ollakaan, sille kassalle olikin sattunut juuri sillä hetkellä ilmestymään sellainen perkeleen pankkikortti, joka ei toiminutkaan. Kaiken huipuksi kortti kuului juuri sille Keno-lapun täyttäjälle! Hän oli antanut lapun vaimolleen ja meni itse perheen ruokaostosten kanssa tukkimaan minun matkantekoani. Samaan aikaan selkäni takana Keno-pellen vaimo hoiteli lapun läpi kassalta ennätysajassa. Kirottu Veikkaus siis pilasi jälleen yhden kauppareissun, vaikken tällä kertaa ollut edes Veikkaus-kassalla. Veikkaus-boikottini jatkuu tällä menolla ikuisuuden. Vihaan veikkauspisteitä yleensäkin ja erityisesti ruokakaupoissa. Veikkaus pitäisi siirtää kokonaan internetiin!

Pitkäperjantaina kävin Porvoossa. Monninkylän kohdalla odottelin risteyksessä stop-merkin takana, että edelläni seisonut, äärettömän huonosti ryhmittynyt autoilija olisi jatkanut siihen suuntaan johon hän oli näkemykseni mukaan menossa, siis suoraan eteenpäin. Itse olin aikeissa kääntyä vasemmalle. Auton ja liikenteenjakajan välissä oli tilaa vain puolelle autolle, vaikka risteykseen normaalisti mahtuu oikein hyvin kolme isompaakin autoa vierekkäin. Lisäksi kuski oli varsin pelokas lähtemään liikkeelle. Mäntsälän suunnasta tullut auto piti odottaa, vaikka se oli puolen kilometrin päässä suuren aukean toisella puolella. Sitten piti vielä varmuuden vuoksi odotella, että josko sieltä metsän siimeksestä ilmestyisi toinenkin auto. Lopulta sankari pääsi liikkeelle. Hän löi vilkun vasemmalle ja kääntyi Porvooseen! Saatana!! Kahden minuutin kihnuttamisen jälkeen vauhti hipoi jo päältä ajettavan ruohonleikkurin nopeutta, viiden minuutin kuluttua mopoautolla olisi ollut vaikeuksia ohittaa meidät ja kuuden minuutin kuluttua hyypiö oli päässyt sellaiseen kohtaan, että pystyin itse menemään hänestä ohitse. Vapaussodan veteraanihan se siellä oli matkaa tekemässä. Kunnioitan ikäihmisiä, mutta kyllä heille pitäisi tehdä ihan omat ajokaistat. Todennäköisesti pitkäperjantai ehti loppua kesken ennen kuin tuo vaari oli Porvoossa.

Yksi mestari tuli sitten lauantaiaamuna vastaani Vakkolan vanhalla sillalla. Sillalle mahtuu helposti kaksi henkilöautoa, hieman vain pitää hidastaa ja olla tarkkana, mutta sillan molemmissa päissä on mutka ja etenkin "länsirannan" puolella se on niin ahdas, ettei hullukaan lähde tarjoamaan itseään siihen silloin kun joku tulee vastaan. Minä olin jo sillalla ja lähestyin tuota mutkaa, kun toiselta puolelta saapunut auto, joka oli jo pysähtynyt sillan päähän odottamaan vuoroaan (usein ihmiset odottavat mieluummin kuin ajavat toisiaan vastaan edes sillan suoralla osuudella), päättikin yhtäkkiä tulla kuitenkin sillalle samaan aikaan kanssani. Hän nytkäytti autonsa railakkaasti liikkeelle ja kiihdytti kuin Hirvosen Mikko ikään, mutta yhtäkkiä pudotti nopeuden sinne ruohonleikkurilukemiin ja hyssytteli KESKELLÄ SAATANAN TIETÄ SIIHEN PERKELEEN MUTKAAN juuri kun minä olin siihen tulossa. Minun olisi kai pitänyt muka peruuttaa ja antaa arvon herralle tietä, sellaisella asenteella hän ainakin oli liikkeellä. En peruuttanut, vaan tähtäsin kaiteen ja auton väliin ja päätin, että jos johonkin osuu, niin sitten arvon älykääpiön autoon. Älykääpiö löysi viimein ratin autostaan ja onnistui kuin onnistuikin tekemään kylliksi tilaa, mutta on ihme ettei osumaa tullut.

Kyllä, olen hieman pahalla tuulella. Se johtuu tällaisista äärettömän joutavista, typeristä ja idoottimaisista miljoonan päivän vapaista jonkin totaalisen turhan kirkollisen juhlan takia, jolloin ei pääse kunnolla töihin eikä edes kauppaan. Pääsiäinen pitäisi lailla kieltää. Olen minä toki sahaa pyörittänyt koko pääsiäisen, tähän mennessä olen käynyt näiden neljän päivän aikana työmaalla seitsemän tai kahdeksan kertaa ja saha on vetänyt suunnilleen 150 neliötä valmista levyä, mutta ei siellä muuta kehtaa tehdä, ettei se yksi kirottu ruikuttaja ala taas valittaa metelistä. Siinä tyypissä olisi potentiaalia verkonpainoksi...

Hajotkaa pääsiäiseenne!