Se olisi sitten maailmanloppu taas vähän lähempänä. Japanissa on rytissyt komeasti ja sekös on pistänyt hihhuleihin taas vauhtia. Raamatunlauseita on alkanut lennellä ja kaikenlaisista tuomiopäivän enteistä puhutaan suut vaahdoten. Jumala on aloittanut karsintatyöt. Kohta Jumalan toimesta varmaankin temmotaan Taivaaseen kaikkein ansioituneimpia palvontamenoihin osallistujia ja uskonpuhdistajia, vääräuskoisten kivittäjistä puhumattakaan. Me syntiset sen sijaan jäämme tänne ruikuttamaan ja odottamaan sitä toista tyyppiä, jolla on varattuna meille loppusijoituspaikka pannuhuoneen puolelta, tulisijan läheisyydestä. Majoitus on ilmainen ja uloskirjautumiseen on aikaa ikuisuus, mutta huonona puolena mainittakoon erinäiset tuskalliset asiat, joita meille tehdään tuon ikuisuuden aikana. Yksi yhdeksän richterin maanjäristys riitti merkiksi, sen perusteella tietyt ihmiset osasivat suoralta kädeltä ilmoittaa, että nyt on Lopun aika ja he pääsevät Taivaan iloihin. Kovin vahingoniloisilta he vaikuttivat, mutta tokihan heillä on siihen aihettakin, ovathan he valmistautuneet tähän koko ikänsä, tai ainakin uskoontulostaan asti. Eniten riemua tietysti herätti meidän syntisten kohtalo.

Hupaisaa oli muuten havaita muutamissa keskusteluissa se, että täysijärkiset, terveen maltillisella tavalla uskovat ihmiset häpesivät noita kiihkeitä uskovaisia suunnattomasti. Onneksi hihhuleiden osuus onkin sangen pieni, vaikka he saattavatkin toiminnallaan kaikki uskonnot naurunalaisiksi. Itse olen paatunut agnostikko, uskon vasta jos saan pitävät todisteet Jumalan, Allahin tai muun vastaavan tyypin olemassaolosta, mutta siitä huolimatta erosin kirkosta vasta viime viikolla sen jälkeen kun Stefan Wallin halusi muslimeille rukoustiloja kouluihin. Silloin sain lopullisesti uskonnoista tarpeekseni.

Samaan aikaan toisaalla on toisenlaisia viisaita. Kyseessä ovat tietysti astrologit, nuo maailman viisaimmat ihmiset, nuo suuret tietäjät, joilta mikään tuleva tapahtuma ei jää huomaamatta. He ovat kuulleet, että Kuu on pian lähimmillään armasta pikku Maapalleroistamme. Se tietysti on syynä Japanin katastrofiin! Se ikävä pikku fakta, että Kuu itse asiassa on lähimmillään kotipalloamme vasta viikon kuluttua itse järistyksestä, on helppo sivuuttaa, kunhan muistaa vain kiljua kyllin suureen ääneen, että "minä tiesin tämän, minä ennustin tämän, juuri näin minä olen suuressa viisaudessani povannut!" Kun sen osaa kiljua tarpeeksi kovaan ääneen, saadaan peitettyä sekin karu tosiasia, että tuo(kin) ennustus tuotiin rahvaan tietoon VASTA TAPAHTUNEEN KATASTROFIN JÄLKEEN. En ole kunnolla jaksanut perehtyä siihen, kuinka valtaisia katastrofeja Kuu on aiheuttanut aikaisemmilla kerroilla käydessään noin lähellä, mutta ilmeisestikään mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Kun vielä muistetaan, että koko mollukka etääntyy rakkaasta kotiplaneetastamme pikkuhiljaa eikä siis nykyään pääse enää yhtä lähelle kuin joskus aikoinaan, niin taannoisten lähikohtaamisten olisi siis periaatteessa pitänyt olla tuhoisampia. Mutta astrologihan ei ole koskaan väärässä. Hän sentään tutkii tähtiä ja päättelee asioita niiden sijaintien perusteella. Onhan se nyt ihan selvää, että tuhansien valovuosien päässä möllöttävä valopiste, joka on saanut lähetettyä Maapalleroisellemme asti peräti muutaman fotonin, vaikuttaa varmasti todella suuresti ihmisraukan luonteeseen ja tulevaisuuteen. Astrologi on siis vähintään yhtä mahtava ihminen kuin Jumalan maanpäällisenä edustajana toimiva Paavi.

Kolmas teoria on tylsä ja siksi tuhoontuomittu. Jotkut erilaisten laitteiden ja laskelmien kanssa hilluvat tyypit nimittäin ovat kehdanneet väittää, että Japanin katastrofi johtui mannerlaattojen liikkeistä ja niiden välille syntyneistä jännitteistä. Sivuutan moisen humpuukin ylimielisesti tuhahtaen.

Neljäs teoria sen sijaan on takuulla oikea, koska se on minun itseni laatima. Syyllinen on tietysti Godzilla, tuo julma ja ruma kasvuhormonia popsinut lisko, joka on tuhonnut japanilaisia kaupunkeja enemmän kuin maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, tsunamit ja amerikkalaiset atomipommit yhteensä.

Viideskin teoria löytyy. Se on tietysti keksitty USA:ssa, valtiossa jossa on henkeä kohti vähemmän aivosoluja kuin missään muussa paikassa, Hölmölä ja Turku mukaanluettuna. Ameriikan ihmemaassahan liikkuu nyt Facebook-villitys, jossa väitetään maanjäristyksen olevan rangaistus siitä, että Japani taannoin murjoi Pearl Harborin jokseenkin heikkoon kuntoon. Jos lähdemme tuohon leikkiin, niin sittenhän 9/11 johtui varmasti siitä, että USA pudotti atomipommin Hiroshimaan ja toinen jenkkejä kohdannut katastrofi, George W. Bushin valitseminen presidentiksi, oli tietysti seurausta Nagasakiin pudotetusta atomipommista...

Ihan vain vinkkinä jenkeille, että pitäkäähän pikkuhiljaa pienempää suuta ennen kuin löydän yhteyden mm. Katrina-myrskyn ja vietnamilaisten lasten niskaan kylvetyn napalmin välille!

Näin, nyt on tuo maanjäristyksen syytä koskeva dilemma ratkaistu ja voidaan palata perusasioihin, siis jälkien korjaamiseen ja uhrien muiston kunnioittamiseen. Jätetään myös siitä ydinvoiman vaarallisuudesta/vaarattomuudesta vauhkoilu toiseen kertaan. Jos tuon pahempaa ei Fukushimassa tapahdu, niin sehän on oikeastaan voitto ydinvoiman kannattajille. Pitää sentään muistaa, että tuolla oli yhdeksän richterin järistys ja siitä huolimatta radioaktiiviset päästöt ovat olleet pieniä. Mutta tilanne elää enkä itse ota suuremmin kantaa suuntaan enkä toiseen.

Tästä tulee tällä menolla äärettömän tylsä uutiskatsaus eikä mikään äärettömän tylsä jaaritelma omasta äärettömän tylsästä elämästäni.

Tylsää tämä elämä ei tosin ole nyt ollut. Reilu viikko sitten kävin oikein ruotsinlaivallakin ensimmäistä kertaa elämässäni ja näin siellä monta hullua ihmistä, joiden kanssa olin aiemmin ollut tekemisissä vain IRC:ssä. Siinä samalla matkustin ensimmäistä kertaa yli viiteentoista vuoteen VR:n kalustollakin, kun köröttelin Pendolinolla Helsingistä Turkuun. Se, että Pendolino oli minuutilleen aikataulussa perillä, oli vaikuttavampi kokemus kuin huikea Silja Europa ja tylsäksi prinsessalinnaksi kalustettu Turun linna yhteensä. Kyllä, kävellessäni kaupungilta satamaan poikkesin myös Turun linnassa. Siellä en ollutkaan käynyt varmaan kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Olihan se hieno, mutta jostain syystä ei erityisen hengästyttävä. Aboa Vetus-museo joen toisella puolella pari kilometriä ylävirran suuntaan sen sijaan oli paljon vaikuttavampi, ainakin jos minulta kysytään. Ehkä olen nähnyt liikaa linnoja viime aikoina.

Laiva nyt ei suuresti ihastuksen huokailuja herättänyt, olenhan minä kuitenkin jonkinlaisessa purtilossa aikaisemminkin ollut. Mutta silloin, kun kiertelimme viikon ajan Suomenlahtea 300-metrisellä loistoristeilijällä, emme olleet lomalla vaan rakentamassa sitä kirottua paattia. Tällä kertaa kyseessä oli vapaa-ajan matka ja sen kyllä huomasi. Meininki oli melkeinpä liiankin raisua tällaiselle wanhalle ja tylsälle miehelle, vaikka monet naurut siitä kyllä irtosi. Jostain syystä meidän porukkamme oli juuri se kaikkein hulluin. En ainakaan havainnut muiden ryhmien harrastavan irstaita piiskaleikkejä käytävillä... Mutta minähän en herrasmiehenä niihin osallistunut! Otin vain kuvia, joilla aion kiristää hyvät rahat sitten kun matkatoverini joskus ovat rikkaita ja kuuluisia...

Berliinissäkin pitäisi käväistä vajaan kahden viikon kuluttua. Mitähän järkeä siinäkään on? Ei mitään. Mutta hauskaa se saattaa olla.

Tästäpä tuli pitkä. Pahoittelen.