No niin. Kaipa minun on sitten aika aloittaa uudelleen jonkinlaisen blogin rustaaminen. Tällä kertaa en aio ottaa paineita enkä kirjoittaa väkipakolla jotain joka toinen päivä, vaan heittelen tänne jotain silloin kun sattuu inspiraatio iskemään. Tarkoitus olisi jatkaa samalla hieman pirunkurisella linjalla kuin edellisessäkin kyhäelmässäni, jonka jotkut ehkä muistavat, mutta iän ja kyynisyyden karttuessa olen viime aikoina riehaantunut välillä kommentoimaan aika piikikkäästikin erinäisiä yhteiskunnallisia asioita ja sellaisia aiheita saattaa ilmaantua myös tänne latistamaan tunnelmaa entisestäänkin. Välillä kirjoitusteni perusteella voisi päätellä minun olevan vihainen ja ihmiskuntaan totaalisesti pettynyt vanha äijä. Se ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Olen nimittäin vasta keski-ikäinen…

Mutta aloitetaanpa tämä uljas blogi esittelyllä, koska hyvässä lykyssä tätä lukee joskus joku sellainenkin, joka ei minua tunne:

Nimi: H. Lätti.
Syntymäaika: Joskus 70-luvulla, olisikohan ollut vuonna 1974.
Siviilisääty: Naimaton. Luojan kiitos.
Uskonnollinen vakaumus: Agnostikko.
Poliittinen kanta: Perussuomalaisuus on lähimpänä näkemyksiäni.
Asuinpaikka: Askola, Itä-Uusimaa.
Ammatti: Kivimies. Ei, en ole niitä TV:stä tuttuja VR:n kivimiehiä, vaan jalostan työkseni suomalaista graniittia. Minä en peru työvuorojani pienen lumisateen takia kuten valtion kiskoliikenneyhtiö.
Harrastukset: Ylityöt, tieteellisten julkaisujen lueskelu, kiihkoilijoiden kiusaaminen.
 


Työ

Tulen jaarittelemaan tässä blogissa suhteellisen paljon työstäni. Ja miksi en jaarittelisi? Se on elämäni tärkein asia tällä hetkellä ja suunnilleen ainoa paikka, jossa minua oikeasti tarvitaan. Lisäksi olen työstäni kovin ylpeä. Palkka on pieni ja työ on raskasta, joku tienaa tuplasti enemmän pelkästään istumalla kahdeksan tuntia päivässä ilmastoidussa konttorissa tietokoneen ja puhelimen ääressä, mutta minusta ei sellaiseen ole. Vihaan puhelimia, en halua joutua tekemisiin ihmisten kanssa ja menettäisin valtavasti, ellen saisi olla ulkona ja seurata maailman kauneimman pikku valtion, Suomen, lumoavia vuodenaikoja ja niiden vaihtelua. Toki joskus ottaa hieman pannuun, kun joutuu rämpimään sukuelimiään myöten loskassa ja etsimään jotain tiettyä kivenmurikkaa, josta pitää sahata jokin käsittämätön käikäle jollekin todellisuudentajunsa menettäneelle arkkitehdinretaleelle, mutta toisaalta on uskomattoman hieno tunne olla keväisenä iltana ylitöissä ja katsella, kun kevään ensimmäinen västäräkki hyppää kiven päälle keikistelemään.

Tulen tässä blogissa kiroamaan työnikin vielä moneen kertaan, mutta se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että olen maailman parhaassa ammatissa ja teen töitä maailman parhaalle työnantajalle (toivottavasti Führer lukee tämän…). Tulen kiroamaan jokaisen sahan jota käytän, jokaisen koneen jolla murjon kiveä, likimain jokaisen kiven jota murjon ja jokaisen kuormaajan/kurottajan/trukin jolla ajan. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö pitäisi niistä. Minulla nyt vain sattuu olemaan hieman outo tapa ilmaista lämpimiä tunteitani.

Ihmissuhteet

Siviilisäätyä kyseltäessä ilmoitin jo tuossa ylempänä olevani naimaton. Erinäisten viimeaikaisten kokemusten jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että on viisainta myös pitää tilanne sellaisena hamaan kuolemaani saakka. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olisin kammottava puoliso kenelle tahansa naissukupuolen edustajalle. Ihmissuhteet ovat hanurista. Syvältä. Ainoa toimiva suhde minun kohdallani on työsuhde. Lapsia minun ei kannata hankkia, koska olisin surkea isä. Satunnaiset seksisuhteet voisivat olla kivoja, mutta koska ne saattaisivat vahingossa johtaa vakavampiin ihmissuhteisiin, sitä kautta parisuhteisiin ja lopulta parisuhdekriiseihin, olen päättänyt pysytellä niistäkin erossa parhaan kykyni mukaan. Lyhyemmin sanottuna aion siis elää erakkona koko loppuelämäni, siis kaikki nämä jäljellä olevat kymmenen vuotta…

Uskonto ja politiikka

Uskonto tulee todennäköisesti joutumaan myös hampaisiini tässä blogissa. Itse en ole nähnyt vielä yhtäkään pitävää todistetta yhdenkään jumalan olemassaolosta, mutta toisaalta en voi myöskään varmuudella kieltää sen enempää kristittyjen Jumalaa kuin esimerkiksi jotain hindujenkaan miljoonista jumalista. Tiede on tähän mennessä antanut uskottavimmat vastaukset, mutta välillä sekin liioittelee omaa erinomaisuuttaan ja julistaa ainoana totuutena jotain sellaista, josta on tehty vain jokin satunnainen ja kovin epämääräinen havainto. Minulla on aikomus irvailla kaikille kiihkoilijoille vakaumukseen katsomatta.

Poliittiset kannanottoni, mikäli sellaisia tänne eksyy, tulevat olemaan yksinomaan minun omia näkemyksiäni eikä Perussuomalaisen puolueen jäsenyys vaikuta niihin. En aio ryhtyä uudeksi Jussi Halla-ahoksi, ei minulla ole moiseen edes kyllin radikaaleja mielipiteitä, enkä aio kalastella ääniä puolueelle. Kirjoitan puhtaasti yksityishenkilönä ja jos loukkaan jotakuta, olen siitä yksin vastuussa. Tämä tiedoksi niille, jotka aikovat valittaa kirjoituksistani viranomaisille tai langettaa päälleni kirkonkirouksen tai jonkinlaisen fatwan, jonka esimerkiksi eräs herra Rushdie sai niskaansa eräältä herra Khomeinilta.

Varoituksen sanoja

Tämä blogi hakee vielä pitkään lopullista muotoaan. Suurin osa teksteistä tulee varmastikin olemaan lähinnä päivityksiä oman elämäni huikeista käännekohdista ja arjen jännittävistä sattumuksista tyyliin “ostinkin tänään Saarioisten lauantaita sen normaalin Pouttu-lauantain asemesta…” Mutta aika näyttää. Sen voin kuitenkin taata, että tämä tulee olemaan vähintään yhtä tylsä kuin edellinenkin, nyttemmin jo kuopattu blogini!