Onneksi nyt on tämä lama. En halua edes kuvitella millainen kiire työleirillä olisi, jos valtakunnassa olisi kaikki hyvin ja rakennusalalla menisi lujaa. Näin lamankin aikaan tuntuu olevan ihan tarpeeksi puuhaa. Esimerkkinä tästä vaikkapa seuraava keskustelu, jonka kävin eilen Führerin kanssa:

"Hei kuule, niitä mustia kiviä voi sitten alkaa sahaamaan. Se kauppa alkaa olla selvä."

"Jaahas, ja millaisilla mitoilla vedellään?"

"Leveys ***mm, pituus vapaa ja paksuus ***mm."

"Selvä. Ja kuinkahan paljon niitä menee?"

"Enemmän kuin ehdit sahata..."

 

Eivätkä hommat varmasti tuohon lopu. Jotenkin minusta tuntuu, että töitä riittää taas ihan kivasti. Mikäpä sen mukavampaa. Pidin joulun ja vuodenvaihteen lomaa, olin peräti kolme viikkoa pois työleiriltä (käväisin minä toki siellä muutaman kerran tarkistamassa paikat) ja kävinpä siinä samalla Unkarissakin pällistelemässä Budapestin kivimiesten aikaansaannoksia. Tuollainen jumalattoman pitkä loma ei ole hyväksi yhdellekään ihmiselle eikä etenkään minulle. En ymmärrä kuinka jotkut voivat säilyttää mielenterveytensä kokonaisen kuukauden mittaisen kesäloman aikana, kun minulle tulee vieroitusoireita jo pääsiäisvapaiden puolivälissä. Ei se johdu siitä, että nauttisin niin suunnattomasti työnteosta, vaan siitä, että en vain osaa olla muualla. Kotona röhnötän kaiken vapaa-aikani sohvalla ja jos lähden käymään jossain ihmisten ilmoilla, aiheuttaa yletön sosiaalinen kanssakäyminen minulle allergisia reaktioita jo parin päivän kuluessa.

No joo, myönnettäköön että ihan kiva tuo ylipitkä loma kuitenkin oli. Joulun vietin Keski-Suomessa ja tapasin pari vanhaa ystävää sen lisäksi, että mörköilin muun sisarusparven ohella äidin nurkissa ja söin hänen eväänsä. Väliviikolla rentouduin ihan yksikseni kotona ja siinä sivussa sain raivattua tästä asunnoksi kutsumastani sikolätistä ison läjän turhaa romua pois. Loppiaisviikolla oli sitten vaihteeksi hieman liikkuvampaa elämää, kun pyörähdimme erään kivimiekkosen kanssa siellä Unkarissa. Mutta vaikka loma olikin kiva, niin kyllä töihinpaluu oli melkein yhtä hienoa kuin armeijasta kotiutuminen joskus hamassa nuoruudessa. Viime viikko oli sellaista kevyempää palauttelua, mutta nyt saa painaa taas kieli vyön alla. Ja se on mukavaa jos mikä!

Nyt näyttäisi muuten vahvasti siltä, että pääsen kevättalven mittaan kouluttamaan itselleni varamiestä noille kivisahoille. Ensimmäistä kertaa näiden kuluneiden yhdeksän vuoden aikana työleirille on tulossa sellainen mies, joka on joskus käyttänyt kivisahoja. Hyvässä lykyssä saan opetettua hänelle kaikkien sahojen kaikki veikeät pikku erityispiirteet jo kolmessa vuodessa. Ei sentään, kyllä noihin oppii paljon nopeammin kunhan vain on aikaa neuvoa ja kunhan kaveri uskaltaa ihan oikeasti myös käyttää noita värkkejä. Toivottavasti en karkota kaveria yrmeällä ja huumorintajuttomalla olemuksellani, koska olisi ihan oikeasti hyvä, että joku muukin osaisi käyttää noita vehkeitä. Eihän sitä koskaan tiedä milloin minä päätän saada kymmenen tonnin kivenmurikan päähäni kesken hektisimmän työrupeaman...

Nyt olen pari päivää paininut uljaan poltto- ja ristipäähakkausvärkkimme kanssa. Samaan katokseen tulee nyt myös toinen kone, jonkinlainen kuulapuhallin, ja se vie tilaa niin paljon, että minä onneton joudun Sami the Logistiikkapäällikön avustamana siirtämään polttovekotinta puolitoista metriä oikealle. Puolitoista metriä! Kolme vuotta sitten asensimme sen koneen tuohon katokseen ja pulttasimme sen oikein viimeisen päälle tiukasti betonilattiaan kiinni. Päiväkausien uurastuksen jälkeen katselimme valmista konetta ja tuumasimme, että "nyt se perkele ei liiku tuosta enää ikinä ja hyvä niin!" Nyt se perkele sitten liikkuu, kun sen on pakko. Puolitoista metriä. Puolitoista kirottua metriä! Sen uuden värkin on syytä olla hyvä, koska muuten en anna sille ikinä anteeksi näitä kärsimyksiä. Nyt tuolle vanhalle koneelle pitää vielä porata 32 reikää siihen kirottuun betonilattiaan, jonka raudoitimme kolme vuotta sitten valun yhteydessä niin huolella, ettei harjaterästankojen väliin meinannut mahtua edes sementtiä, poranterästä puhumattakaan. Yksi reikä on jo porattu, enää 31 puuttuu. Jippii! Sen jälkeen pitää vielä pultata kone ja siihen kuuluvat kaksi miehekästä rullapöytää niihin penteleen reikiin kiinni.

Asiasta kulmahiomakoneeseen: Hesarissa oli tänään ihan mielenkiintoinen uutinen:

www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Lappeenrantaan+havitellaan+pyramidia/1135252243557

Ylämaan kivimiehet tekevät tuon tietysti itse omista rääppikivistään, mutta olisi kyllä ihan kiva päästä itsekin osallistumaan moisen nähtävyyden rakentamiseen. Kyllä tuollainen kymmenkerroksisen talon korkuinen pyramidi varmasti keräisi kansaa ainakin Suomesta, ja koska Ylämaa sijaitsee ihan Venäjän kupeessa, niin saattaisi siellä muutama iivanakin käydä taivastelemassa tsuhnien hulluutta. Mutta melkeinpä uskaltaisin lyödä vetoa, ettei Lappeenrannan kaupungilla ole munaa lähteä tekemään jotain noin hurmaavan typerää.

Ihmisten pitäisi tehdä paljon enemmän hurmaavia typeryyksiä. Ehkäpä silloin tehtäisiin vähemmän niitä tavallisia typeryyksiä, niitä joista ei seuraa muuta kuin hampaiden kiristelyä ja pirunmoinen lasku. Hurmaavat typeryydet sentään ainakin hymyilyttävät ja joskus ne toimivat myös matkailuvaltteina.