No hei! Pitkästä aikaa!

Kyllä, olen ollut kamalan kiireinen enkä siksi ole päivittänyt blogia. Jos joskus on ollut aikaa, en ole ollut motivoitunut. Jos on ollut aikaa ja motivaatiota, olen ollut muuten vain väärällä tuulella kirjoittamaan sopivaa tekstiä.

Jännäprojekti on edennyt kuin höyryjuna. Hormonit ovat naistenklinikan tädin mukaan toimineet odotetulla tavalla ja selviä vaikutuksia olen itsekin huomannut, vaikkei ulkomuoto ole kamalasti muuttunut. Tunne-elämä on ollut yhtä pyörremyrskyä aina välillä ja uutena hassuna vaikutuksena olen havainnut ihon pehmenemisen, joka näkyy etenkin sormissa. Ennen nostelin rekkalastillisen karkeita kiviä paljain käsin ilman ongelmia, mutta nyt nahka kuluu sormenpäistä loppuun jo muutaman tonnin jälkeen. Mustelmia tulee aiempaa herkemmin, ennenhän niitä ei saanut aikaan edes lekalla hakkaamalla.

Tunnepuolella on tosiaan ollut heittelyä ja nyt viime aikoina, kun olen painanut kaiken valveilla vietetyn ajan töitä ja erilaisia projekteja, olen muutaman kerran hankkiutunut sellaiseen mielentilaan, että mieleni on tehnyt järsiä itseltäni ranteet auki. Tällaisessa mielentilassa en ole lainkaan miellyttävä persoona, vaan aiheutan valtavaa potutusta kaikille lähelleni joutuneille, mikä puolestaan on lisännyt omaa potutustani. Pari viikkoa sitten tulin ajatelleeksi, että nuo synkimmät jaksot ovat tyypillisesti alkaneet sunnuntaina ja kestäneet tiistaille tai keskiviikolle, ja lisäksi ne ovat osuneet sellaisille viikoille, jolloin olen edellisenä perjantaina tai lauantaina nauttinut itselleni tyypilliset 2-4 alkoholiannosta. Pieni määrä siis, mutta hormonien yhteydessä ehkä juuri sopivan iso sekoittamaan mielialat. Siksipä heittäydyin nyt koemielessä tyystin absolutistiksi ja ainakin kahden viikon ajan olen saanut pidettyä potutukset aisoissa. Tämä ei vielä kerro mitään, koska nämä kaksi viikkoa olen nimenomaan keskittynyt pitämään niitä aisoissa, mutta kuukauden tai parin kuluessa alkaa tulla jo oikeita tuloksiakin.

Hupaisaa tässä on se, että aloitin absolutistivaiheeni välittömästi sen jälkeen, kun olin tehnyt kahden ystäväni kanssa elämäni ensimmäisen viinaturistimatkan Tallinnaan. Matka oli kyllä hulvattoman hauska, mutta tuliaisia on kämppä täynnä enkä voi niihin enää koskea, mikä on kovin surullista.

Muistan elävästi viime talvelta sen päivän, kun rakas ystäväni totesi näin: "Hei, tänä vuonna ei olekaan kamalasti projekteja tiedossa!" Nyt, kun olemme mm. asentaneet puoli hehtaaria kenttäkiveä tuohon rinteeseen, toiset puoli hehtaaria (joo, määrät hieman liioiteltuja...) graniittilaattaa tuohon puutarhakalusteiden alle, viritelleet yhden ulko-oven sisälle eteisremontin ohessa, neljä ovea ulos taloyhtiölle, rakentaneet kokonaan uusiksi parit autotallinovet, tehneet yhden makuuhuoneremontin (minä osallistuin vain viimeistelyyn), rakentaneet edellämäinittuun makuuhuoneeseen komian vaatekaapin (meni koko helatorstai) ja tehneet muutaman muunkin projektin, uskallan haukkua rakasta, ah niin rakasta, ystävääni VALEHTELIJAKSI! Eilen projektoimme Riihimäellä pikkuhommia ja tänään piti olla kotona puutarhapuuhaa koko päiväksi, mutta onneksi siunattu vesisade antoi minun puuhastella vain aamupäivän ajan.

Eilinen päivä Riihimäellä sai minut taas kerran ajattelemaan, että olen epähuomiossa saunareissulla napannut pukuhuoneesta jonkun toisen elämän ja pukenut sen päälleni. En minä ole se ihminen, joka pakkaa autoon muutaman ystävän, kaksi koiraa ja kasan tykötarpeita, ripustaa perään täyteen lastatun peräkärryn ja ajaa Riihimäelle koko päiväksi puuhastelemaan kaikkea pikkunikkarointia. En minä ole se ihminen, joka tuolla reissulla nauraa vedet silmissä tyhmille jutuille, joka oudosti hihitellen menee ystävän kanssa Hesburgeriin kaksimetrisiä peitelistoja kantaen tilaamaan neljä superhypermega-ateriahässäkkää. Miten minä muka voisin olla se ihminen, joka elää iloisen ja seurallisen ihmisen iloista elämää, joka on suorastaan onnellinen?

Olisi paljon enemmänkin asiaa, mutta nyt on lenkkiaika ja sen jälkeen pidän laiskan illan. Joudun siis jättämään tämän kesken ja ilmoittamaan, että jatkuu seuraavassa numerossa...